Helsingin yliopiston tutkimus korostaa maltillisen laidunnuksen merkitystä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi nykyaikaisilla karjatiloilla.

Laiduntamista pidetään erityisen hyödyllisenä maatilojen luonnon monimuotoisuudelle, etenkin kun sitä harjoitetaan luonnonlaitumilla perinteisin menetelmin.

Mittava, yli 40 eteläsuomalaista lypsy- ja lihakarjatilaa kattanut tutkimus osoitti, että laiduntaminen laajoilla alueilla voi hyödyttää maassa elävien niveljalkaisten monimuotoisuutta jopa tehoviljellyillä laidunmailla. Tämä toimii parhaiten silloin kuin maatilalla on laajaa laidunpinta-ala suhteessa laiduntavien lehmien määrään.

Tulokset tarjoavat tärkeää tietoa siitä, miten maataloustuotantoa ja viljelysmaiden luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä voidaan sovittaa yhteen nykyaikaisilla laidunmailla. Asian merkitys tulee selväksi, kun tarkastellaan useiden hyönteisryhmien määrän vähenemistä viljelysmailla ja niiden tuottamia olennaisia ekosysteemipalveluita, kuten ravinnekiertoa ja pölytystä.

Niveljalkaisia – varsinkin maalla eläviä lajeja – on eniten tiloilla, joissa harjoitetaan maltillista laidunnusta. Tämä korostaa laiduntamisen ekologista merkitystä maatalousmaan monimuotoisuuden säilyttämisessä.

Yli 90 prosenttia Suomen nykyisistä laidunnurmista on viljelykierrossa, mikä poikkeaa perinteisistä luonnonlaitumista. Tutkimuksessa havaittiin, että tällaiset alueet tukevat niveljalkaisten monimuotoisuutta paremmin kuin niitetyt laidunnurmet tai pellot. Tutkimuksessa tarkoitettiin tiloja, joissa karjamäärä suhteessa laidunalueeseen oli vähäinen.

Lisäksi niveljalkaisten monimuotoisuus oli suurempaa luonnonmukaisilla maatiloilla verrattuna tavallisiin tiloihin, mutta vain jos laidunnus oli maltillista.

Tutkijoiden mukaan luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen edellyttää karjan laiduntamisen rajoittamista tietyiltä osin Suomen kaltaisilla alueilla, missä maatalousmaan tehokäyttö on lisääntynyt. Vaikka laiduntaminen edistää luonnon monimuotoisuutta, se voi vähentää tuotantomääriä. Tarvittava kompromissi on tunnustettava ja otettava huomioon suunniteltaessa ratkaisuja, joilla pyritään tasapainottamaan ruoantuotanto ja ekosysteemipalvelut.

– Tutkimuksemme tarjoaa merkittävän lisän niukkaan tutkimusnäyttöön, joka koskee vuoroviljeltyjen nurmilaitumien ekologista tilaa sekä karjan laiduntamisen monimuotoisuushyötyjä nykyisillä lypsy- ja lihakarjatiloilla. Vaikka lypsylehmien pitäminen sisätiloissa ja nurmialueiden tehokas hyötykäyttö säilörehun valmistamiseen voivat kasvattaa tuotantoa, ne saattavat samalla merkittävästi heikentää karjatilojen luonnon monimuotoisuutta, mahdollisesti jopa karjattomien tilojen tasolle, toteaa tutkimusta johtanut Helsingin yliopiston agroekologian dosentti ja yliopistonlehtori Irina Herzon tiedotteessa.

Tutkijat tarjoavat karjankasvattajille useita toimintamalleja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi tiloilla.

Suositaan laiduntamista karjan sisälläpidon sijaan: Karjan laiduntaminen myös viljelykierron piirissä olevilla laidunnurmilla on keskeinen ensiaskel niveljalkaisten populaatioiden ylläpitämisessä.

Tuetaan laajoja laidunalueita: Jos laidunnus on maltillista ja karjamäärä vähäinen kasvillisuuden monimuotoisuuden parantamiseksi, tila muodostaa tärkeän elinympäristön niveljalkaisille ja muulle luonnoneliöstölle.

Tarjotaan taloudellista ja poliittista tukea: Tuotantomäärien mahdollisen vähenemisen kompensoimiseksi laidunlehmien tuottaman maidon hintaa voitaisiin nostaa tai luonnon monimuotoisuutta tukevia käytäntöjä edistää julkisen tuen avulla.

– Koska eläintuotannolla on merkittäviä ympäristövaikutuksia, karjankasvatuksessa on jatkossa pyrittävä vähentämään tuotantomääriä ja parantamaan tuotteiden laatua. Kestävät laiduntamiskäytännöt ovat olennainen osa tätä siirtymää, Herzon toteaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)