Turun kaupunki ja Destia selvittivät Turun seudun liikenteellistä saavutettavuutta ja sitä, millä tavoin liikenneyhteyksiä voisi ja pitäisi kehittää.

Raportin vertailu paljastaa, että Turku on Tampereen tavoin kävelykaupunki. Kävelyn osuus on Turussa ja Tampereella korkein pohjoismaisessa vertailussa. Turkulaiset taittavat 29 prosenttia matkoistaan kävellen, tamperelaiset peräti 34 prosenttia.

Pyöräilyn osuus on Turussa kymmenen prosenttia. Turku jää jälkeen Oulusta (22 %) mutta myös Odensesta (23 %), Århusista (22 %), Örebrosta (25 %) ja Uppsalasta (36 %).

Joukkoliikenteen osuus matkoista on edelleen alhainen Turussa, vain kahdeksan prosenttia. Edellä ovat muiden muassa ratikkakaupunki Tampere (13 %), Bergen (18 %) ja Århus (28 %).

Yksityisautoilun osuus on korkea, 51 prosenttia. Korkeampi osuus on vain Oulussa (53 %) ja Odensessa (57 %).

Turku kehittää joukkoliikennettään mutta kirittävää riittää. Myös kävelyn ja pyöräilyn osuutta halutaan kasvattaa. Turku on kooltaan kompakti, joten mahdollisuuksia on. 65 prosenttia väestä asuu vartin matkan sisällä Tuomiokirkosta, 95 prosenttia puolen tunnin ajomatkan säteellä.

Turun väkimäärä kasvaa, mikä tarkoittaa väistämättä myös lisää autoja. Ilman toimivaa joukkoliikennettä kadut tukkiutuvat autoista ja liikenneruuhkat kasvavat. Raitsikka tai superbussi on myös autoilijoiden etu.

Mihin suuntaan liikennejärjestelmää voidaan viedä? Raportti hahmottelee neljä skenaariota. Tavoitteena voi olla asema läntisenä porttina, jolloin yhteydet muualle Eurooppaan ovat keskeisiä. Valtakunnallisen kärkiaseman tavoittelu korostaisi autoistumista ja yhteyksiä muualle Suomeen.

Seutukehityksen korostaminen painottaisi raideyhteyksiä eli erityisesti lähijunaliikennettä. Tai sitten voidaan lujittaa Turun asemaa keskuskaupunkina, jolloin kaikki tiet tuovat tänne.

Skenaariot eivät ole toisiaan poissulkevia. Ne ovat mahdollisia tulevaisuuksia ja todellisuus on jonkinlainen yhdistelmä niitä.

Lasse Virtanen