Turun yliopiston ja Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology -tutkimusinstituutin uusi tutkimus haastaa perinteiset oletukset urosnisäkkäiden universaalista valta-asemasta. Tutkimuksessa analysoitiin kolmen vuosikymmenen ajalta kerättyjä tietoja villeistä vuorigorilloista ja osoitettiin, että useimmat naaraat pystyvät voittamaan vähintään yhden aikuisen uroksen konflikteissa ja taistelussa resursseista.

Yli 50 vuotta sitten kyseenalaistettiin käsitys, että urokset olisivat kaikissa nisäkäslajeissa naaraita korkeammassa asemassa, kun havaittiin, että täplähyeenoilla ja joillakin makilajeilla naaraat ovat hierarkiassa uroksia ylempänä. Yhä useammat tutkimukset viittaavat siihen, että nämä lajit eivät ole poikkeuksia, vaan edustavat yhtä ääripäätä sukupuolten välisissä valtasuhteissa, jotka vaihtelevat tiukasti urosvaltaisesta naarasvaltaiseen.

Turun yliopiston ja saksalaisen Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology -tutkimusinstituutin tutkijoiden uusi tutkimus täydentää löydöksiä. Tutkimus osoittaa, että naaraiden ja urosten väliset valtasuhteet eivät ole niin tiukasti urosten puolella kuin aiemmin ajateltiin, edes gorilloilla.

– Halusimme tutkia naaraiden ja urosten välisiä valtasuhteita gorillojen keskuudessa, koska gorillaurosten ruumiinrakenne ja kulmahampaiden koko eroaa selvästi naaraista, ja niiden katsotaan yleensä olevan isoista ihmisapinoista selkeimmin urosvaltainen laji. Naarasgorillat voivat kuitenkin valita, minkä uroksen kanssa ne lisääntyvät, mikä puolestaan on piirre, joka liittyy kädellisten keskuudessa naaraiden parempaan valta-asemaan, sanoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, Turun yliopiston tutkijatohtori Nikos Smit tiedotteessa.

Tutkimuksessa seurattiin kolmen vuosikymmenen ajan neljän villin vuorigorillaryhmän käyttäytymistä ja osoitettiin, että useamman uroksen gorillalaumoissa lähes kaikki naaraat voittavat vähintään yhden uroksen. Vaikka naaraat painavat puolet vähemmän kuin urokset, ne voittavat neljäsosan konflikteista ja neljäsosan ei-alfauroksista.

Yksi mahdollinen selitys ilmiölle on, että alfaurokset tukevat naaraita ei-alfauroksia vastaan ja että ei-alfaurokset alistuvat naaraille päästäkseen ryhmään. Toinen mahdollinen selitys on, että ei-alfaurokset alistuvat naaraille eräänlaisena lahjuksena päästäkseen näiden naaraiden seuraan tulevaisuudessa.

Naarasgorilloilla on myös etuoikeus tiettyihin ravintoresursseihin verrattuna niiden voittamiin uroksiin, mikä haastaa perinteisen käsityksen siitä, että naaraat ja urokset kilpailevat eri resursseista (naaraat ruoasta ja urokset naaraista).

– Tuloksemme osoittivat, että naaraat olivat todennäköisimmin hierarkiassa korkeammalla kuin nuoret ja iäkkäät aikuiset urokset, jotka ovat silti paljon suurempia kuin aikuiset naaraat. Tämä viittaa siihen, että naaraiden ja urosten välisiin valtasuhteisiin vaikuttavat muutkin mekanismit kuin koko ja voima, sanoo vanhempi kirjoittaja Martha Robbins, joka on pitkäaikaisen Bwindi-vuorigorillatutkimusprojektin johtaja ja toimitti tutkimuksessa käytetyt seurantatiedot.

Laajempi ymmärrys naaraiden ja urosten välisistä suhteista niiden ihmisapinoiden keskuudessa, joilla sukupuolten väliset erot ovat suurimmillaan, voi auttaa tulkitsemaan näistä suhteita myös ihmisten ja muiden lajien keskuudessa.

Tuore tutkimus tarjoaa lisätietoa isojen ihmisapinoiden sukupuolten välisistä valtasuhteista, jotka vaihtelevat bonobojen naarasvaltaisuudesta simpanssien urosvaltaisuuteen. Se tarjoaa myös uuden näkökulman naaraiden ja urosten välisten valtasuhteiden ekologiaan ja evoluutioon, ja osoittaa, etteivät valtasuhteet perustu pelkästään kokoon ja voimaan. Se voi myös kyseenalaistaa käsityksen siitä, että ihmisten patriarkaatti on peritty muilta kädellisiltä, ja viittaa siihen, että se on todennäköisesti pikemminkin kulttuurinen konstruktio.

Tutkimusartikkeli julkaistiin Current Biology -lehdessä 7. elokuuta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)