MaskulaisenAadan, 16, suurin unelma on työskennellä perhepäivähoitajana. Hän on monille tuttu Ylen dokumentaarisesta Kirjolla-realitystä, jossa seuraa autismikirjolla olevien henkilöiden elämää. Tästä syystä Aada esiintyy julkisuudessa ilman sukunimeään.

Aadan suurimman unelman toteuttamiseen tarvitaan oma koti, mielellään omakotitalo tai iso rivitaloasunto. Asunnon ostamista varten määrätietoinen Aada on kerännyt rahaa jo monta vuotta.

– 11-vuotiaana näin lehtijutun 4H-yrittämisestä. Silloin aloin suunnitella oman yrityksen perustamista, jonka sitten tein heti kun se oli mahdollista, eli 13-vuotiaana, Aada muistelee.

4H-yrityksensä Näppärän kautta Aada tekee monenlaisia hommia. Mieluisinta työtä on lastenhoito, mutta kaikki muukin onnistuu haravoinnista lumitöihin ja mattojen pesusta kaupassa käyntiin.

– Mottoni on “Teen sitä mitä tarvitaan.” Vaikka tykkään eniten lasten vahtimisesta, voi rikkaruohojen kitkeminenkin olla kivaa, koska siinä pystyy samalla kuuntelemaan äänikirjaa ja rentoutumaan.

Lisäksi Aada myy omia leipomuksiaan ja itse tekemiään käsitöitä. Takan tai saunankiukaan sytyttämiseen sopivia, kauniita sytykepaloja hän tehtailee kotoa ja sukulaisilta saaduista wc- ja talouspaperirullista sekä loppuun poltettujen kynttilöiden jämistä.

Kierrätys- ja ylijäämämateriaalista ommellut kestorätit ovat olleet valikoimassa yrityksen perustamisesta alkaen.

– Kestovanulappuja aloin tehdä myöhemmin, kun rättejä tehdessä jäi pieniä soiroja yli. Materiaalit on pääasiassa olleet joustofroteeta paitsi vanulapuissa myös trikoota. Kankaat ovat pääasiassa äidiltä ja muilta tutuilta saatuja jämäkankaita.

Tänä keväänä Aadan on voinut nähdä myös yhtenä Kirjolla-sarjan päähenkilönä.

– Näin muistaakseni Facebookissa, että ohjelmaan haetaan uusia henkilöitä. Ajattelin heti, että haluan päästä mukaan levittämään tietoisuutta. Aluksi en itse ajatellut, että ohjelmaan hakemisessa olisi mitään ongelmaa, mutta äidin ja isin taivuttelussa meni jonkin aikaa, Aada kertoo.

Kuvauksissa mukana oleminen on ollut erikoinen ja jännittävä kokemus. On ollut myös mielenkiintoista nähdä, miten tv-ohjelmaa tehdään. Aada ei kuitenkaan koe olevansa julkisuuden henkilö.

– Mä en oikeastaan ajattele, että joku muu tietäisi mun asioita. En mieti sitä aktiivisesti, vaan elän ihan normaalisti. En ole itse saanut paljon palautetta tai kommenttia. Vain ihan yksittäisiä positiivisia kommentteja on minulle TikTokissa tai kodin ulkopuolella sanottu. Äidille ja isille on monet sanoneet, että on ollut hienoa ja rohkeaa olla mukana tällaisessa.

Maria Helstola