Punkkien välittämiä tauteja on pidetty lähinnä saariston ja rannikkoseudun alueiden huolena, mutta uuden tutkimuksen mukaan punkkien ja punkkivälitteisten taudinaiheuttajien runsas esiintyminen useiden Suomen kaupunkien viheralueilla aiheuttaa sairastumisriskin myös kaupunkiväestölle.

Turussa, Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa toteutettu tutkimus osoittaa, että punkkeja havaittiin jokaiselta tutkitulta viheralueelta, mikä voi lisätä ihmisten altistumista punkkivälitteisille sairauksille, kuten borrelioosille, joka on maailman yleisin punkkien välittämä tauti. Borrelioosi ja puutiaisaivotulehdus ovat yleisimpiä Suomessa todettuja punkkivälitteisiä tauteja, joiden molempien tapausmäärät ovat lisääntyneet viime vuosien aikana

Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa punkkien kantamat taudinaiheuttajat määritettiin laboratoriossa, ja tarkasteltiin punkkien ja niiden kantamien taudinaiheuttajien esiintymistä kaupunkien viheralueilla ihmisten kohtaaman tartuntariskin arvioimiseksi.

Tutkimuksen mukaan punkkien runsaudessa havaittu alueellinen vaihtelu kaupunkialueilla viittaa siihen, että joillakin alueilla riski tauteihin voi olla suurempi kuin toisilla. Vaihtelu merkitsee, ettei riski jakaudu tasaisesti, vaan tietyt viheralueet voivat sisältää suurempia määriä infektoituneita punkkeja erilaisten ympäristö- ja ekosysteemitekijöiden seurauksena, ja ulkoilun aikana tapahtuva altistuminen voi näillä alueilla olla todennäköisempää.

Punkkien esiintymisen lisäksi alueen kansanterveydelliseen riskitasoon vaikuttaa viheralueita käyttävien ihmisten määrä. Tutkimuksessa arvioitiin kunkin tutkitun viheralueen välittömässä läheisyydessä asuvien ihmisten määrää ja laadittiin ihmisten määrällä painotettu riski-indeksi.

– Vaikka kaupunkien koko vaihteli, viheralueiden välittömässä läheisyydessä asui pitkälti saman verran ihmisiä eri kaupungeissa, eli pienemmissä kaupungeissa yksittäisten viheralueiden riskitaso voi olla sama kuin suuremmissa kaupungeissa. Keskimäärin riski-indeksit olivat kuitenkin korkeimpia Helsingissä, toteaa Jani Sormunen tiedotteessa.

Tutkimuksessa korostui myös isäntäeläinten rooli punkkikantojen ylläpitämisessä kaupungeissa. Vaikka potentiaalisten isäntäeläinten tiheys voi olla suuri kaupunkialueilla, rakennukset ja tiet voivat rajoittaa sekä punkkien että niiden pääasiallisten kaupunki-isäntien, eli pienten nisäkkäiden ja varpuslintujen, liikkumista. Tämä voi keskittää punkkien ja isäntäeläinten kohtaamiset tietyille alueille, mikä lisää riskiä ihmisten tartunnalle, erityisesti niillä alueilla, joissa ihmiset liikkuvat vapaa-ajallaan.

Tutkimus toi esiin havainnon, että kaupunkialueiden punkit kantoivat Borrelia-bakteereita samoissa määrin kuin kaupunkien ulkopuolella.

– Joitain taudinaiheuttajia voi olla kaupungeissa jopa enemmän. Kaupunkien viheralueet luovat omanlaisensa elinympäristön, jossa taudit voivat kiertää eri tavoilla kuin muilla alueilla. Tämän seurauksena kaupunkiympäristöt saattavat muodostaa jopa suuremman terveysuhan joidenkin tautien osalta, mikä korostaa tarvetta lisätä valppautta ja tietoisuutta kansanterveyden näkökulmasta, Sormunen sanoo.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että punkkeja ja niiden välittämiä taudinaiheuttajia tavataan lähes poikkeuksetta kaupunkien viheralueilta, mikä on tutkijoiden mukaan tärkeä muistutus siitä, kuinka ihmisten terveysriskit muuttuvat kaupungistumisen myötä. Punkkien ja taudinaiheuttajien esiintyminen kaupunkien viheralueilla korostaa tarvetta seurata näitä ympäristöjä, lisätä kansalaisten tietoisuutta ja mahdollisesti kehittää ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kaupunkilaisten suojelemiseksi punkkivälitteisiltä taudeilta.

Turun yliopiston tutkijat ovat seuranneet kansalaishavaintojen kertymistä Turun yliopiston ja Pfizerin yhdessä toteuttamaan Punkkilive.fi-palveluun vuodesta 2021.

Tutkijat toivovat kansalaisten jatkavan aktiivisesti kaikkien puutiaishavaintojen ilmoittamista Punkkiliveen tänäkin vuonna.

– Kaikki havainnot ovat arvokkaita ja kerryttävät tietoa punkeista ja niiden esiintymisestä. Tällä hetkellä etsimme Punkkiliven aineiston pohjalta alueita, joilta kertyy erityisen runsaasti havaintoja. Pyrimme tunnistamaan tekijöitä, jotka ennustavat runsaita punkkikohtaamisia, Sormunen kertoo.

Punkkiliven avulla kerättyä aineistoa on jo käytetty tutkimuksessa osoittamaan, että ihmiset kohtaavat nykyään punkkeja säännöllisesti jopa 400 kilometriä pohjoisemmassa kuin 1950-luvulla.

Tutkimus punkkien esiintymisestä kaupunkien viheralueilla julkaistiin Zoonoses and public health -lehdessä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)