Lohen tieteellisen kalastuksen tulosten mukaan Suomen rannikkokalastus ei ole uhka Ljunganin lohikannalle, joten kalastusta ei ole tarpeen rajoittaa tämän lohikannan turvaamiseksi.

Viime kesänä Selkämerellä, Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä toteutetun lohen tieteellisen kalastuksen analyysien tulokset ovat valmistuneet. Tulosten mukaan lohen tieteellisessä kalastuksessa saatiin saaliiksi vain satunnaisia Ljungan-Indal-Ångermanjokien lohia, eikä Suomen rannikkokalastus ole siten uhka Ljunganin lohikannalle.

Tulokset tukevat myös Kansainvälisen merentutkimusneuvosto ICESin 31. toukokuuta antamaa tieteellistä neuvoa ja EU:n neuvoston lokakuussa tekemää päätöstä, jonka mukaan lohenkalastus on sallittu lukuvan vuonna Perämeren lisäksi myös Selkämeren, Saaristomeren ja Ahvenanmeren rannikoilla.

Lohen tieteellisen kalastuksen tavoitteena oli selvittää saaliiksi saatujen luonnonlohien alkuperä. Samalla päivitettiin lohien alkuperän määrittelyyn käytettävä vertailuaineisto ja menetelmä. Vertailuaineisto jaettiin geneettisten profiiliensa perusteella 20 perimältään eroavaan ryhmään.

Erityisenä mielenkiinnon kohteena ollut Ljunganjoen lohikanta ei eronnut geneettisesti samalle rannikon alueelle laskevien Indal- ja Ångermanjokien lohista. Indal- ja Ångermanjokien lohikannat ovat pääosin viljelykantoja ja rasvaeväleikattuja, eikä niissä ole mainittavaa lohen luonnonpoikastuotantoa.

Tieteellisessä kalastuksessa pyydettiin yhteensä 3 162 lohta. Niistä 2 394 (noin 76 %) oli rasvaevällisiä luonnonlohia, joista kirjattiin tarvittavat tiedot ja otettiin suomunäytteet, jotka lähetettiin Luonnonvarakeskukselle. Saalisnäytekaloista 286 saatiin saaliiksi ajanjaksolla 27.–31.toukokuuta, 834 1.–10. kesäkuuta, 916 11.–20. kesäkuuta, 271 21.–30. kesäkuuta ja 87 heinäkuussa.

Luonnonvarakeskus sai kyseisiltä aluksilta yhteensä 2 400 saalisnäytettä. Geneettinen profiili onnistuttiin saamaan 2 371 näytteestä. Hylätyistä 29 näytteestä ei saatu DNA:ta, koska näyte joko puuttui kokonaan tai siinä oli useamman yksilön DNA:ta tai muita epäpuhtauksia. Kalastajien huolellisen näytteenottotyön ansiosta aineisto on laadukas, ja sitä voidaan jatkossa hyödyntää monipuolisesti lohitutkimuksessa ja Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) arviointityössä.

Saalisnäytteet jaettiin geneettisten profiiliensa perusteella lohikantaryhmiin. Määriteltäessä yksittäisten kalojen alkuperää (todennäköisyys > 95 %), Ljungan-Indal-Ångermanjokien lohia oli aineistossa kolme. Nämä kolme kalaa ovat todennäköisimmin joko Ljunganista tai Indal- ja Ångermanjokien istutettuja lohia, joiden rasvaeväleikkaus on epäonnistunut.

Koko lohisaaliisnäytteeseen perustuvat kantaosuusarviot ovat yleisesti luotettavampia kuin yksittäisille lohille lasketut alkuperät, koska niissä on otettu huomioon koko otoskoon kattava todennäköisyyksiin perustuva virheiden mahdollisuus. Näin analysoituna Ljungan-Indal-Ångermanjokien kantaosuusarvio on 0,18 prosenttia saalisnäytteistä (95 % luottamusväli: 0,05–0,36 %), mikä vastaa 1–9 lohta. Suurin osa näytteistä (86 %) oli peräisin Perämeren Suomen puoleisten luonnonkantajokien sekä Kalixjoen lohikannoista, ja näistä 1,4 prosenttia oli Simojoen kannasta. Lisäksi näytteissä oli lohia muista Ruotsin lohijoista (9,8 %) sekä Nevan–Kymijoen kannasta (2,3 %).

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)