Vapaa-aikaa on talousjärjestelmässä tarkasteltu pääasiassa kuluttamisen näkökulmasta, mutta tulevaisuudessa tilanne voi muuttua. Turun yliopiston tutkijat loivat tutkimukseen pohjautuvan, sosiaalisen arvonluonnin mallin, jossa vapaa-aika näyttäytyy tuottamisen resurssina.

Vapaa-aika voi olla merkittävä tuotannon resurssi tulevaisuudessa, selviää Turun yliopiston tuotantotalouden uudesta tutkimuksesta.

Sen mukaan ikääntyvän väestön suhteellisen osuuden kasvu sekä tekoälyn käynnistämä työn murros voivat lisätä ihmisten käytettävissä olevan vapaa-ajan määrää. Tämä voi avata uusia mahdollisuuksia yhteisölliselle toiminnalle, paikalliselle palvelutuotannolle ja sosiaaliselle arvonluonnille.

Tutkimus selvitti, miten kolmannen ja neljännen sektorin toimijat tuottavat sosiaalista arvoa ja ylläpitävät paikallista elinvoimaa muuttuvissa palvelurakenteissa. Kolmas sektori viittaa esimerkiksi yhdistyksiin ja voittoa tavoittelemattomiin toimijoihin, kun taas neljäs sektori tarkoittaa itseorganisoituvaa kansalaistoimintaa, joka toimii usein muodollisten organisaatiorakenteiden ulkopuolella.

Tutkimuksen empiirisenä kontekstina toimii itäinen Pälkäne, entisen Luopioisten kunnan alue, jossa kuntaliitoksen jälkeiset palvelurakenteiden muutokset ovat lisänneet paikallisen yhteisötoiminnan merkitystä.

Tutkimuksen pohjalta esitetään sosiaalisen arvonluonnin malli, jossa vapaa-aika näyttäytyy tuottamisen resurssina. Sosiaalinen arvonluonti rakentuu tutkimuksen mukaan sekä välittömistä psyykkisistä ja sosiaalisista hyvinvointipalkkioista että viiveellä realisoituvista yhteistoiminnan rakennepalkkioista.

– Yhteisölliseen toimintaan käytetty vapaa-aika ei tuota arvoa ainoastaan osallistujille itselleen, vaan voi vahvistaa myös paikallisia verkostoja, luottamusta ja yhteisön kykyä vastata omiin tarpeisiinsa, toteaa yliopistonlehtori Maria-Elisa Männistö Turun yliopistosta.

Tutkimus osoittaa, että paikallisten toimijoiden oma aktiivisuus, yhdistysten työ ja itseorganisoituvat verkostot voivat muodostaa merkittävän osan alueen palvelutuotannon ekosysteemiä. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa julkiset palvelut vähenevät, väestö ikääntyy ja paikallisyhteisöjen elinvoima edellyttää uusia yhteistyön muotoja.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)