Viime vuosina on puhuttu paljon kulttuuriin kohdistuvista leikkauksista. Vapaaseen kenttään avustusten väheneminen on osunut hyvin konkreettisesti.

– On paljon ihmisiä, jotka ovat kouluttautuneet tai kouluttautumassa uuteen ammattiin, koska tulevaisuuden näköalattomuus on niin hallitseva. Epävarmuus alkaa käydä sietämättömäksi. Vapaalla kentällä aina valitaan epävarmuus, mutta tällä hetkellä epävarmuus on selkeästi isompaa, kuvailee Ehkä-tuotannon taiteellinen johtaja Anna Torkkel.

– Aiemmin vapaalla kentällä on ollut jonkinlainen usko siihen, että ollaan menossa parempaan suuntaan. Meillä sen on huomannut sellaisena käsinkosketeltavana paineisuutena ja ahdistavuutena. Monella taiteilijalla on tekemisessä erilainen paine, toteaa Ehkän tuottaja Fatima Amokrane.

Ehkä-tuotanto on perustettu vuonna 2004 ja sen ylläpitämä Nykytaidetila Kutomo 2009. Torkkel oli perustamassa kumpaakin. Vaikka viime vuodet ovat olleet vapaalla kentällä vaikeita, pidemmällä aikavälillä on tapahtunut edistystä.

– Rakenteet ovat kehittyneet ja vapaa kenttä on profiloitunut ammattimaisemmaksi, ja Ehkä-tuotanto on ollut osa tuota kehitystä. Sinä aikana on luotu myös esimerkiksi tanssin aluekeskusverkosto, mikä on ollut todella merkittävässä roolissa siinä, että tanssille on saatu ympäri Suomea ammattimaisia rakenteita, Torkkel toteaa.

– Viimeisen kolmen vuoden aikana sitä vuosikymmeniä tehtyä työtä on aktiivisesti murennettu, hän jatkaa.

Kutomolla tämä näkyy konkreettisesti muun muassa residenssitoiminnassa.

– Vapaan kentän projektiavustukset ovat vähentyneet puoleen. Konkreettisesti se on tarkoittanut sitä, ettei ihmisillä ole varaa ottaa heille myönnettyä residenssipaikkaa vastaan, koska ei ole varaa maksaa työryhmälle työskentelystä. Ihmiset joutuvat perumaan residenssin, koska he joutuvat ottamaan jonkun palkkatyön vastaan toisella paikkakunnalla, Torkkel kertoo.

– Tällä hetkellä merkittävästi enemmän ihmiset joutuvat perumaan työskentelyään kuin aiemmin. Silloin taide jää tekemättä.

Kaikki taide ei kuitenkaan jää tekemättä. Tänä syksynä Ehkä-tuotannon kantaesitystuotantona nähdään Tuija Lappalaisen tanssiteos Nowhere is left untouched by its dark presence. Kyseistä teosta Lappalainen työryhmineen on työstänyt nimenomaan Kutomon residenssijaksolla.

– Olemme mielissämme siitä, että pystymme luomaan tällaista jatkuvuutta, jossa teosta työstetään meidän residenssissämme, Torkkel toteaa.

Nowhere is left untouched by its dark presence saa ensi-iltansa lokakuussa. Sitä esitetään 2.–10. lokakuuta yhteensä neljä kertaa. Teoksesta pidetään myös avoimet harjoitukset Turun päivänä 20. syyskuuta.

Ilkka Lappi