Perusopetuksen oppilasmäärä on lähtenyt laskuun, mutta kustannukset eivät ole pienentyneet. Pienenevät ikäluokat eivät merkitse automaattisia säästöjä. Väestömurros haastaakin kuntia arvioimaan palvelujen järjestämisen tapoja tulevina vuosina.

Kuntaliiton kokoamien kuntakohtaisten tietojen mukaan kuntien välillä on suurta vaihtelua siinä, kuinka paljon varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestäminen maksaa lasta kohden. Korkea tai matala oppilaskohtainen kustannus ei kuitenkaan suoraan kerro perusopetuksen saavutettavuudesta ja laadusta kuten oppimistuloksista.

– Perusopetuksen järjestäminen edellyttää kouluissa opetushenkilöstöä, tiloja ja muita perusresursseja, vaikka oppilaita olisi aiempaa vähemmän. Oppilasmäärän pienentyessä kustannukset voivat ainakin alkuvaiheessa jopa kasvaa oppilasta kohden, jos kouluverkko pysyy ennallaan. Tällä hetkellä on jo nähtävissä, että pienten kuntien lisäksi suuremmissa kunnissa törmätään oppilaskatoon”, Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Sjöström sanoo tiedotteessa.

Vuosien 2022–23 poikkeuksellisen voimakkaan nousun jälkeen varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen kustannusten kasvu on selvästi tasaantunut. Pienentyneet ikäluokat eivät kuitenkaan vielä ole kääntäneet palveluiden järjestämisen kokonaiskustannuksia laskuun.

Oppilasmäärä on jo lähtenyt laskuun, mutta kustannukset eivät muutu samassa tahdissa, koska isoimmat perusopetuksen kustannuserät, siis tilat ja opettajien palkkamenot, ovat lyhyellä aikavälillä luonteeltaan kiinteitä. Näitä kustannuksia kunta ei pysty lyhyellä aikavälillä pienentämään samassa suhteessa kuin palvelutarve eli lapsimäärä pienenee. Tämä johtaa aina yksikkökustannusten kasvuun.

Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kustannuksiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi palveluverkkoa, tilojen käyttöä, ryhmiä ja muita opetuksen järjestämisen ratkaisuja tarkastelemalla. Monissa kunnissa kouluverkkoa myös jo sopeutetaan pieneneviin oppilasmääriin.

Väestömuutos näkyy kunnissa eri tavoin. Kasvavissa kaupungeissa henkilöstömenot ja investointipaineet ovat suuria, koska maan sisäinen muuttoliike ja maahanmuutto peittävät alleen laskeneen syntyvyyden. Valtaosassa kuntia lasten määrä on kuitenkin laskussa, jolloin yksikkökustannukset nousevat herkästi. Kuntien on tällöin vakavasti pohdittava palveluverkon saavutettavuutta sekä toimintatapojen kehittämistä. Syntyvyyden kautta ikäluokat eivät kasva enää Suomessa kuin muutamassa kunnassa.

Varhaiskasvatuksessa tilanne on erilainen. Vaikka ikäluokat ovat pienentyneet, varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä ei ole vielä vähentynyt samassa suhteessa, sillä yhä suurempi osa lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen.

– Lapsia on vähemmän, mutta yhä suurempi osa heistä osallistuu varhaiskasvatukseen. Siksi ikäluokkien pienenemisestä ei voi suoraan päätellä, että varhaiskasvatuksen palvelutarve tai kustannukset vähenisivät. Pidemmällä aikavälillä lapsimäärä tulee kuitenkin vähenemään myös varhaiskasvatuksessa, Kuntaliiton varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen sanoo.

Kuntaliiton kokoamien kuntakohtaisten tietojen mukaan kuntien välillä on suurta vaihtelua siinä, kuinka paljon varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestäminen maksaa lasta kohden. Kuntakoko ei yksin selitä eroja, vaan kustannuksiin vaikuttavat kuntien erilaiset olosuhteet ja niiden tekemät ratkaisut esimerkiksi palveluverkosta ja henkilöstömääristä.

Vuonna 2025 perusopetuksen nettokäyttökustannukset olivat keskimäärin noin 12 500 euroa 7–15-vuotiasta kohden. Alle 2 000 asukkaan kunnissa nettokäyttökustannukset olivat keskimäärin noin 17 000 euroa ja yli 20 000 asukkaan kuntakokoluokissa noin 12 000 euroa 7–15-vuotiasta kohden. Kuntakohtaiset erot olivat kuitenkin suuria, ja sekä kustannuksiltaan korkeampia että matalampia kuntia löytyy erikokoisista kunnista.

Vuonna 2025 varhaiskasvatuksen nettokäyttökustannukset vuonna 2025 olivat keskimäärin noin 11 900 euroa 0–6-vuotiasta lasta kohden. Suurimmillaan kustannukset olivat pienissä alle 2 000 asukkaan kunnissa, 12 600 euroa/0–6-vuotias ja pienimmillään 10 000–20 000 asukkaan kunnissa, 11 600 euroa. Kuntakohtaiset erot kustannuksissa olivat kuitenkin suuria. Edullisempia ja kalliimpia löytyy niin pienistä kuin suuristakin kunnista.

Perusopetuksessa kustannuksiin vaikuttavat muun muassa kouluverkko, ryhmäkoot, henkilöstön rakenne, kuljetukset, tilat ja välimatkat. Varhaiskasvatuksessa kustannuksiin vaikuttavat esimerkiksi palvelujen järjestämistapa, henkilöstömitoitus, lasten erilaiset palvelutarpeet.

– Korkea tai matala oppilaskohtainen kustannus ei suoraan kerro perusopetuksen saavutettavuudesta ja laadusta kuten oppimistuloksista, vaan lukuja pitää tarkastella yhdessä kunnan olosuhteiden ja tekemien ratkaisujen kanssa, Sjöström sanoo.

Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen järjestäminen muodostivat viime vuonna lähes puolet kuntien käyttökuluista – näistä henkilöstökulut muodostivat noin puolet.

Kuntien lakisääteisiä tehtäviä on kasvatettu, henkilöstöön ja sen lisäämiseen on viimevuosina panostettu. Sen lisäksi henkilöstön palkat ovat nousseet. Myös kiinteistöillä on suuri vaikutus palvelujen järjestämisen kustannuksiin.

Itlan väestöennusteen mukaan alle 18-vuotiaiden määrä vähenee Suomessa noin 100 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä. Muutoksen merkitys kunnille on suuri, sillä varhaiskasvatus sekä esi- ja perusopetus muodostavat lähes puolet kuntien käyttökuluista. Lasten määrän vähentyminen vaikuttaa myös kuntien rahoituspohjaan, sillä yksittäisessä kunnassa lasten määrän väheneminen pienentää kunnan saaman valtionosuuden määrää.

Ikärakennetarkasteltuna kuntien järjestämiä palveluita käyttävät eniten alle 18-vuotiaat lapset. Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen lisäksi monet muut vapaa-ajanpalvelut edellyttävät tilojen, paikkojen ja puitteiden tarjoamista lapsille ja nuorille. Vuonna 2025 alle 18-vuotiaiden kustannukset ovat keskimäärin 15 100 euroa ikäluokkaan kuuluvaa kohden.

– Olisi erikoista ajatella, ettei näin suuri väestömuutos vaikuttaisi siihen, miten palvelut järjestetään. Väestön muuttuessa myös toimintatapojen on muututtava. Kunnat tarvitsevat tähän riittävästi liikkumavaraa ja joustavaa lainsäädäntöä, jotta laadukkaat palvelut voidaan turvata erilaisissa olosuhteissa. Yksi malli ei sovi kaikkialle, nostaa esille Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Susanna Huovinen.

Kunnat tarvitsevat liikkumavaraa erilaisiin tilanteisiin: kasvavissa kaupungeissa palvelujen rakentamiseen ja segregaation ehkäisemiseen, pienenevissä kunnissa palveluverkon sopeuttamiseen ja kaikkialla Suomessa laadukkaan ja saavutettavan koulutuksen turvaamiseen.

Kuntaliiton mukaan väestömuutokseen vastaamisessa ei ole kyse vain kuntataloudesta. Seuraavalla hallituskaudella tarvitaan riittävää ja ennakoitavaa rahoitusta, mutta myös kunnille nykyistä enemmän mahdollisuuksia uudistaa palveluiden järjestämistä pitkäjänteisesti.

Kuntaliitto esittää kunnille enemmän liikkumavaraa vastata väestömuutokseen omista lähtökohdistaan. Keinoja ovat esimerkiksi kuntien ja koulutuksen järjestäjien yhteistyön lisääminen, henkilöstön ja tilojen joustavampi yhteiskäyttö sekä etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen nykyistä joustavampi käyttö lähiopetuksen täydentäjänä. Tavoitteena ei ole vain kustannusten sopeuttaminen, vaan suomalaisen osaamistason vahvistaminen asuinpaikasta riippumatta.

– Suomen pitää tähdätä takaisin koulutuksen maailman kärkeen. Pienenevien ikäluokkien Suomessa meillä ei ole varaa menettää yhdenkään lapsen osaamista. Nyt pitää uskaltaa kysyä, mitkä asiat todella vahvistavat lasten oppimista ja hyvinvointia ja suunnata voimavarat niihin. Vähemmän lapsia pitää tarkoittaa vahvempaa, ei heikompaa osaamista, Huovinen sanoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)