Suomi on tilastojen mukaan Euroopan väkivaltaisin maa naisille. Vuonna 2026 on elokuuhun mennessä tapettu ennätysmäärä naisia nykyisen tai entisen kumppanin toimesta: 15 naista. Tämä on lähes kaksi naista kuukaudessa.

Väkivalta aiheuttaa mittaamatonta inhimillistä kärsimystä ja merkittäviä kustannuksia. Suuri osa väkivallasta ei edes tule viranomaisten tietoon, jolloin todellisia kustannuksia ja vaikutuksia on mahdotonta arvioida. Väkivallan juuret ulottuvat usein traumoihin, aikaisempiin väkivaltakokemuksiin, sukupolvelta toiselle siirtyviin haitallisiin toimintamalleihin, päihteiden käyttöön, keinottomuuteen ja väkivaltaa ylläpitäviin asenteisiin.

Suomessa väkivallan tekijöiden kanssa tehtävä työ on suurelta osin kolmannen sektorin vastuulla. Väkivaltaisten toimintamallien muuttaminen vaatii aikaa, ammatillista tukea ja pitkäjänteistä työskentelyä. Esimerkiksi impulssikontrollin, tunnesäätelyn ja ihmissuhdetaitojen harjoittelu voi kestää vuosia. Pelkkä lainsäädäntö tai rangaistusten koventaminen ei lopeta väkivaltaa.

Tarvitaan kohdennettuja palveluita ja erityisosaamista. Juuri tästä järjestöjen työssä on kyse: järjestöjen tekemä kokijoille ja tekijöille kohdennettu väkivaltatyö sisältää matalan kynnyksen palveluita, kriisityötä, erityisryhmille suunnattuja palveluita, ennaltaehkäisevää työtä sekä vertaistukea. Järjestöillä on kyky tavoittaa ihmisiä, jotka eivät hakeudu virallisten palveluiden piiriin tai joita viranomaispalvelut eivät tavoita.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat esimerkiksi päihteitä käyttävät naiset, asunnottomat, rikostaustaiset, maahanmuuttajataustaiset sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt. Väkivallan ehkäisyyn ja siitä selviytymiseen tarkoitetut sukupuolierityiset palvelut hyödyttävät käytännössä kaikkia sukupuolia ja vähemmistöjä. Etenkin näillä marginaaliryhmillä ongelmat ovat monisyisiä, ja he jäävät monesta syystä julkisten palveluiden ulkopuolelle.

Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimukseen ja väkivallan ehkäisyyn, sekä tehnyt vuonna 2025 toimeenpanosuunnitelman GREVIO:n suositusten perusteella. Näitä velvoitteita ei voida täyttää heikentämällä niitä toimijoita, jotka tekevät väkivallan vastaista työtä. Kun järjestöjen rahoituksesta leikataan, työ ei siirry muualle, vaan jää kokonaan tekemättä. Leikkaukset lisäävät huomattavasti yhteiskunnallisia kustannuksia ja terveydellisiä haittoja sekä heikentää yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen hyvinvointia. Järjestöleikkauksia ovat vastustaneet myös hyvinvointialuejohtajat ja Kuntaliitto.

Vaadimme hallitusta sitoutumaan Istanbulin sopimukseen ja arvioimaan järjestöihin kohdistuvien leikkausten vaikutukset uudelleen ja turvaamaan väkivallan ehkäisyn, väkivallan kokijoiden tukemisen sekä tekijätyön jatkuvuuden. Väkivallan ehkäisy ei ole menoerä. Se on investointi turvallisempaan, yhdenvertaisempaan ja väkivallattomampaan Suomeen.

Naiserityisen työn verkosto