Vammaiset ihmiset kohtaavat usein vaikeuksia suun terveydenhuollon palvelujen saamisessa. Haasteita asettaa esimerkiksi palvelujen tarjonta, terveydenhuollon ammattilaisten koulutus, stigma sekä omaisten saaman tuen puute. Tämän seurauksena monien vammaisten suun terveys on heikompi ja elämänlaatu heikentynyt.

Väitöskirjatutkija Ramaa Balkaranin väitöskirjassa tarkasteltiin vammaisten ihmisten, heidän omaistensa ja terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia eri maissa. Tutkimus koostui viidestä haastatteluja ja kyselyitä hyödyntävästä osatutkimuksesta. Balkaranin tavoitteena oli ymmärtää paremmin vammaisten hammashoitoon liittyviä esteitä ja löytää keinoja palveluiden ja tuen parantamiseksi.

Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että terveydenhuollon ammattilaisten koulutus vammaisten ihmisten hoitamiseen on usein vähäistä erityisesti suun terveydenhuollossa, huolimatta sen vahvasta yhteydestä yleiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Hammashoidon raportoitiin usein riippuvan palvelujen saatavuudesta sekä terveydenhuollon ammattilaisten tiedoista ja itseluottamuksesta vammaisten ihmisten hoidossa.

Vammaiset itse kertoivat kärsivänsä kohtalaisesta hammashoitopelosta ja ahdistuksesta, mikä voi vaikeuttaa hoitoon hakeutumista ja heikentää suun terveyteen liittyvää elämänlaatua.

Myös omaiset kuvailivat haasteita hoidon saamisessa: syrjintää, tiedon puutetta ja vaikeuksia löytää heidän läheisensä tarpeita vastaavia hammashoitopalveluja.

Tutkimus osoitti lisäksi, että sekä terveydenhuollon ammattilaiset että omaiset tunnistavat nämä esteet ja uskovat, että käytännön koulutus ja suurempi altistuminen vammaisille ihmisille koulutuksen aikana voivat vahvistaa terveydenhuollon ammattilaisten itseluottamusta ja parantaa asenteita hoitoa kohtaan.

Lisäksi tutkimus korosti vammaisten ihmisten ja heidän omaistensa osallisuuden tärkeyttä terveydenhuoltopalvelujen ja koulutusohjelmien kehittämisessä. Tutkittavat korostivat, että hyvä hoito vaatii paitsi kliinistä tietoa myös pehmeitä taitoja, kuten ymmärrystä, viestintätaitoja ja empatiaa.

– Vammaisten suun terveydenhuolto ei saisi keskittyä vain yhteen elämänvaiheeseen. Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi ymmärtää, miten lapsuudesta vanhuuteen ulottuvat kokemukset muovaavat pitkän aikavälin suun terveyttä ja elämänlaatua. Ennaltaehkäisevä hoito ja tuki sekä vammaisille että heidän omaisilleen ovat ensiarvoisen tärkeää, Balkaran sanoo.

Tutkimus korostaa tarvetta vahvistaa kliinisiä valmiuksia, parantaa hammashoidon saavutettavuutta sekä tarjota parempaa tukea omaisille ja vammaisille. Tulokset auttavat kehittämään tulevaa terveydenhuoltopolitiikkaa, koulutusohjelmien suunnittelua ja tutkimusta, joiden kautta voitaisiin parantaa vammaisten elämänlaatua.

Lisäämällä terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta ja valmentamalla heitä vastaamaan paremmin potilaiden tarpeisiin voidaan edistää laajempia pyrkimyksiä ja kehittää terveydenhuoltojärjestelmiä.

– Tulokset osoittivat myös, että hammaslääketieteen opiskelijoilla, jotka olivat saaneet erityiskoulutusta, oli myönteisempi asenne hoitaa vammaisia potilaita. Tämä on erityisen tärkeää, sillä opiskelijoiden asenteet voivat vaikuttaa siihen, miten tulevat hammaslääketieteen ammattilaiset suhtautuvat vammaisiin ja tarjoavat heille hoitoa, Balkaran sanoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)