Kaksi ihmistä kohtaa sattumalta ja puhuvat kaikesta elämään kuuluvasta. Toki Dome KarukoskenRakkautta ja virtahepoja -elokuvassa tapahtuu muutakin, mutta Toukon ja Eeviksen sattumalta tapahtuva tapaaminen on elokuvan keskeinen ydin. Se tuo monin tavoin mieleen Richard LinklaterinRakkautta ennen -elokuvatrilogian.

Mielleyhtymään on myös syynsä. Karukosken elokuva perustuu Emmi-Liia Sjöholmin Virtahevot-kirjaan.

– Hänen suosikkielokuviaan ovat nämä Linklaterin elokuvat. Hän on äänikirjansa kirjoittanut ajatellen näitä Linklaterin elokuvia. Se dialogi tuntuu siltä, ettei se ole elokuvaan kirjoitettua dialogia. Sama ajatus on pyritty sisällyttämään myös tähän elokuvaan, Karukoski toteaa.

Kirja sijoittuu kesäyöhön Kalliossa. Elokuvan kehyksenä on häät Kreikassa. Elokuvan käsikirjoituksen Karukoski ja Sjöholm tekivät yhdessä, jotta dialogissa säilyy kirjan tyyli.

– Se oli itsellenikin hyvä kokemus, ettei jäädä kielessä nyanssitasolle vaan, että teksti soljuu. Ihmiset saattavat sanoa vääriä repliikkejä väärissä kohdissa. Se oli minulle ohjaajana hirveän kiinnostavaa, Karukoski sanoo.

Elokuvassa pääosia näyttelevät Pihla Viitala ja Aku Sipola. Rakkautta ja virtahepoja hengittää heidän kauttaan. Elokuva kuvattiin vain 14 päivässä, joten näyttelijöiden kemian piti löytyä nopeasti. Viitala ja Sipola eivät tunteneet ennestään.

– Se oli haaste, miten teemme vuosien tutustumisen muutamassa päivässä. Ratkaisimme sen Pihlan kanssa niin, että kun nousimme lentokoneeseen vedimme kännit ja aloimme puhua ihan kaikesta. Siinä mentiin suoraan syvään päätyyn, lapsuuden traumoista ja peloista lähtien. Sen lennon jälkeen tunsimme jo vähän paremmin, Sipola kertoo.

Luottamuksen syntyminen oli jopa poikkeuksellisen tärkeää, koska Rakkautta ja virtahepoja on niin vahvasti linkittynyt Viitalan ja Sipolan väliseen kemiaan. Heidän kemiansa myös välittyy valkokankaalle.

– On projektikohtaista, miten luottamus syntyy. Itselleni parhaat kokemukset liittyy sellaisiin työryhmiin, joissa ei ole egoja ja joissa ollaan hyvin avoimia ja kaikki uskaltavat olla haavoittuvia. Silloin on aidosti mahdollisuus luoda jotain kiinnostavaa ja aitoa, Sipola sanoo.

Myös Karukoski nautti projektista, vaikka aikataulu oli harvinaisen tiivis.

– Kun tekee Pihlan ja Akun kaltaisten raudanlujien ammattilaisten kanssa töitä, ei tarvitse hirveästi ohjata. Enemmän se oli sitä, että antaa heille vapauden leikkiä. Se on kiinnostavaa, että on antanut jotain työkaluja ja sitten näyttelijä käyttää omia työkalujaan ja siitä syntyy jotain, mitä en itsekään olisi voinut kuvitella. Niitä hetkiä tässä elokuvassa on paljon.

Ilkka Lappi