HankolaiskirjailijaKarin Collins (s. 1976) kirjoittaa kotikaupunkinsa menneisyydestä, koska haluaa pitää yllä tulevaisuudenuskoa ja kertoo olevansa ylpeästi optimisti.

Hankoa ei voi ajatella ilman ikonista Bellevuen rantaa ja Pensionaatti Bellevuen huvilaa, yhtä tärkeimmistä Hangon kylpyläkulttuuriin liittyvistä rakennuksista vuodesta 1893.

Vuosikymmenten mittainen Hangon kylpyläelämä – konsertit, tanssiaiset, ateriat venäläisten vakioasiakkaiden seurassa – olivat hankolaista elämänpiiriä toiseen maailmansotaan saakka.

Hankotrilogian kirjoittanut Collins nostaakin Bellevuen Pensionaatin tapahtumien keskiöön sijoittamalla sen johtajaksi yhden kirjansa päähenkilöistä, Disan.

– Hangon historia puhkesi elämään mielessäni, kun vierailin Hangon rintamamuseossa Lappohjassa. Olin vieraillut siellä lapsenakin, mutta aikuisena ymmärsin, etten tiedä juuri mitään ajoista, joista museon esineistö kertoo. Ja kuitenkin se on oman kotikaupunkini historiaa. Siitä ei puhuttu paljoa koulussakaan. Päädyin kirjoittamaan Hangon historiasta, koska kukaan muu ei ollut sitä tehnyt, Collins kuvailee trilogian syntyvaihetta.

– Asuin Englannissa kaksikymmentä vuotta, mutta kävin Hangossa pari kertaa joka vuosi. Kaupunki alkoi kuitenkin pitää minua niin tiukasti otteessaan, että vaikka kirjoitin trilogian kaksi ensimmäistä osaa Englannissa, palasin tänne, Collins sanoo.

Kun Collins oli kirjassaan sijoittanut urhean ja toimeliaan Disan keskelle ylellistä kylpyläkulttuuria, paratiisimaisen elämän viimeiseen kesään, hän koetti tavoittaa sen, mitä tapahtui tavallisille kaupunkilaisille.

Sodan uhka muuttui sodaksi, kaupunki luovutettiin Neuvostoliiton vuokra-alueeksi ja asukkailla oli kymmenen päivää aikaa evakuoitua, seurasi neuvostomiehityksen aika, sitten saksalaisten aika. Tämän hankolaiset elivät todeksi vuosina 1939–42.

– En halunnut kirjoittaa sotilasjuttuja, halusin kertoa ihmisten arjesta ja Hangon kauniista ja erikoisista maisemista, kuten yhdestä lempipaikoistani, Kappelisatamasta. Sijoitin sinne kalastaja Hjalmarin, jonka kautta pääsin kuvaamaan tavallisten köyhien hankolaisten kärsimyksiä, kotien menetystä ja eroja rakkaistaan, Collins sanoo.

– Halusin nuoren, rakastuneen tytön kautta kertoa siitä, miten sota muuttaa tulevaisuuden. Tein tästä tytöstä, Ainosta, kirjoittajan, koska pääsin hänen kauttaan kertomaan vanhojen lehtien uutisia eli sain ajankuvan kohdalleen, Collins avaa kirjoitustekniikkaansa.

– Sarja on päättynyt, vaikka lukijat pyytävät siihen jatkoa. Nyt on uutta se, että tänne tehdään matkoja tilausbussilla ja kirjat heräävät eloon, kun esittelen ihmisille niiden miljöitä, Collins kertoo.

Kirjoittamisen ohella Collins harrastaa melontaa ja opettelee soittamaan selloa. Luontolenkeillä pikku koiran kanssa syntyy kirjoittamiseen liittyviä ideoita, kuten seuraava aihe, joka on Hangon Keksi.

– Hanko on muuttunut kesäkaupungiksi, mutta minulle se on edelleen sama kaunis ja rakas paikka kuin ennen pitkää poissaoloani. Kaupungin historiassa on ollut synkeitä aikoja, mutta haluan uskoa, että tulevaisuudessa on toivoa, Collins sanoo.

Collins kirjoittaa äidinkielellään ruotsiksi. Trilogian on suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. Säilyt sydämessäin (2023), Sun luonas kaipuuni on (2024), Tuo aika mieleen palaa (2025). Teokset on kustantanut S&S.

Merja Marjamäki