Kuusipuu on joulun perinne, johon edes modernin ajan hammas ei vaikuta purevan. Monelle joulun tunnelma alkaa siitä hetkestä, kun pihkalta tuoksuva kuusi kannetaan keskelle olohuonetta. Vaikka joulukuusi on nykyään erottamaton osa jouluperinteitä, sen juuret ulottuvat kauas.

Joulukuusi sellaisena kuin me sen tunnemme sai alkunsa Keski-Euroopasta, erityisesti Saksasta. 1600-luvun porvarisperheiden kodeissa kuusi oli kodin kaunistaja, mutta se oli myös symbolinen. Strasbourgista peräisin oleva kertomus kuvailee, miten kuusen oksat koristeltiin paperiruusuilla, omenoilla, makeisilla ja jopa pyhillä öyläteillä. Ruusut edustivat Neitsyt Mariaa ja omenat viittasivat Eedenin puutarhaan. Tarina kertoo myös Martti Lutherista, joka olisi koristellut joulukuusta kynttilöillä yrittäessään luoda lapsilleen taianomaisen joulutunnelman – tämä saattaa olla enemmän legenda kuin historiallinen fakta. Kuusesta tuli kuitenkin hitti. Ensin sitä ihailtiin aatelislinnoissa, sitten pappiloissa, ja lopulta myös talonpoikien kodeissa. Joulukuusen viehätys ei tuntenut säätyrajoja.

Meille joulukuusi rantautui Ruotsin kautta. Jouluna 1829 ruotsalaissyntyinen paroni Otto Wilhelm Klinckowström hankki Helsingin kotiinsa peräti kahdeksan kuusta joulua sulostuttamaan. Pian yläluokka omaksui kuusen omakseen. Professorit, kirjailijat ja muut porvariston edustajat sijoittivat kuusen ikkunan lähelle, jotta ohikulkijat voisivat ihastella sitä, ja samalla perheen vaurautta.

Kuten kaikki trendit, myös joulukuusi joutui aikoinaan väkevän vastustuksen kohteeksi. Uskonnolliset ryhmät tuomitsivat joulukuusen Suomessa vielä 1900-luvun alussa. Joka kuusen kotiinsa kantoi, oli pakana ja paholaisen palvelija.

Nykyään joulukuusi on lähes universaali symboli joulusta, ja sen ulkoasu muovautuu ajan mukana. Toiset vannovat aidon kuusen nimeen, kun taas tekokuusi ja sen monenlaiset muodot ja värit ovat löytäneet paikkansa moderneissa kodeissa. Joulukuusi voi olla yksinkertainen tai ylenpalttisesti kimaltava, mutta sen tehtävä on yhä sama. Se tuo valoa, iloa ja yhteisöllisyyden tunnetta keskelle vuoden pimeintä aikaa.

Henriikka Fingerborg