Kolumni: Kauhunhetkiä kassajonossa
Ihmisyyden kaikki puolet tulevat peittämättömästi esiin kaupan kassajonossa. Se, kuinka käyttäydymme kassatyöntekijää ja muita jonottajia kohtaan kertoo meistä enemmän kuin konsulttien kalliit luonneanalyysit. Kutsun tätä kehittelemääni ihmistuntemustyökalua kassahihnakertoimeksi. Kohteliaat käytöstavat hallitsevilla kerroin on tasan yksi ja siitä on suunta törppöyden perusteella alaspäin.
Viime viikolla jonottelin halpamyymälän kassalla sylissäni tukeva matkalaukku mukavin alennuksin. Edessäni oli ehkä seitsemänkymppinen mies, joka paiskasi hihnalle yhden suihkusaippuapullon. Kehonkielestä pystyi lukemaan, että seuraava asiakas -kapula oli hänelle täysin tuntematon innovaatio. Kassalla työskentelevä nuori nainen ei ehtinyt edes tervehtiä, kun äijä töksäytti kovaan ääneen: ”Toi yks muija tual väitti, et tämä on alennukses. Onkse!?”
Kassatyötekijälläkin kesti hetken tajuta, että viitattiin hänen kollegansa antamaan asiakaspalveluun. Kassa totesi, että kyllä tästä alennusta vähän saa. ”No hyvä, ettei tartte niimppal sit maksaa”, myhäili mies ja heitti seteleitä pursuavasta lompsastaan tylysti kympin hihnalle.
Vastaavaan törmää yllättävän usein. Kerran eräs iäkkäämpi rouva vaikersi minulle ruokakaupan jonossa kiukkua tihkuen, miten ”ruman näköinen” kassalla työskentelevä nuori nainen hänen mielestään oli. Ja katseli sitten pitkin luisevaa nenänvarttaan, kun en yhtynyt hänen kauhisteluunsa.
Oma lajinsa ovat ne törpöt, jotka valtaavat ruokakaupassa koko kassan päädyn itselleen. Kirotuimmat heistä suluttavat lisäksi ostoskärryillään kassan uloskäynnin.
Kaikkein lähimmäksi nollaa kassahihnakertoimessa pääsi muuan suomenruotsalaisperhe, joka oli ostamassa pojalleen jääkiekkokypärää urheiluvälineliikkeessä. Elettiin keskitalvea ja toistakymmentä metriä pitkä kassajono kiemurteli talvitakeissaan hikeä valuen.
Kypärää alettiin sovittaa pojan päähän vasta kassalla, ja liian pienihän se oli. Teetassin kokoisten aurinkolasien taakse piiloutunut äiti käski miestään etsimään sopivan kokoisen kypärän, ja siinä sitten me kaikki muut odottelimme jonossa, kun mies lähti hitaasti etenemään kohti kypäräosastoa.
Teemu P. Peltola

















