Millaista oli varhaisin kirkollinen elämä Suomessa? Pintaa syvemmän ajankuvan tähän tarjoaa konkreettiseen arkeologiseen aineistoon perustuva väitöskirja Ravattulan Ristimäki ja Aurajokilaakson varhaisin seurakunnallinen järjestäytyminen. Suomen vanhin tunnettu kirkko paljastui arkeologisissa tutkimuksissa vuonna 2013.

Arkeologian oppiaineen yliopisto-opettaja FM Juha Ruohonen on tarkastellut väitöstutkimuksessaan Varsinais-Suomessa 1100-luvulla alkanutta kirkollista järjestäytymistä ja ensimmäisten alueseurakuntien muodostumista.

Tutkimus perustuu Kaarinassa sijaitsevan Ravattulan Ristimäen kirkonpaikan arkeologisiin havaintoihin. Ruohonen aloitti arkeologiset tutkimukset paikalla vuonna 2010, ja 2013 sieltä paljastuivat kirkkorakennuksen perustukset.

Hyvin säilyneen kivijalan lisäksi paikalta löytyi useita satoja hautoja sekä kirkkoaidan jäännökset. Haudoista 61 tutkittiin ennen kaivausten päättymistä vuonna 2016. Tämän jälkeen tutkimuksia jatkettiin pienimuotoisemmin ympäristön pelto- ja metsäalueilla viime vuosiin saakka.

Ravattulan kirkko on ollut matalan kivijalan päälle rakennettu, kooltaan noin 60 neliömetrin hirsirakennus. Rakennusmateriaalien joukosta puuttui kokonaan tiili, laasti ja ikkunalasi, sillä niiden käyttö tuli Suomen alueella tutuksi vasta 1200-luvun puolella.

Radiohiiliajoitusten perusteella kirkko rakennettiin pian 1100-luvun puolivälin jälkeen, viimeistään 1170-luvulla. Kirkon käyttö sijoittui noin sata vuotta kestäneen aikajakson sisään, ainakin vuosiin 1170–1230. Rakennuksen sisältä ja kirkkomaalta löytyneet rahat puolestaan ajoittuivat 1140-luvulta 1220-luvulle.

Kohteen hylkäämisen ajankohtaa oli mahdollista tarkastella myös aineistosta puuttuvien löytöjen avulla. Esimerkiksi tietyt nuoremmat rahatyypit, joita on löytynyt runsaasti Turun Koroisten piispankirkon alueelta, puuttuivat Ravattulasta kokonaan.

– Tämä selittyy sillä, että Koroisten piispankirkkoa, Turun tuomiokirkon edeltäjää, ryhdyttiin rakentamaan vasta 1230-luvulla. Tuolloin Ravattulan kirkon ja kirkkomaan käyttö oli jo päättynyt tai ainakin päättymässä, Ruohonen toteaa tiedotteessa.

Ravattulan aineisto paljasti runsaasti uutta tietoa monista varhaishistorian yksityiskohdista, kuten kirkkorakentamisesta, monetarisaatiokehityksestä, yhteisöjen rakenteesta sekä hautaustavoista. Esimerkiksi vielä 1200-luvulla vainajia haudattiin juhlapuvuissaan pienesineistön kanssa – naisia kirkon pohjoispuolelle, miehiä eteläpuolelle.

Tutkimusaineistosta tehtyjen päätelmien perusteella Ravattulan kirkkoa käytti useasta lähialueen kylästä koostunut seurakunta. Kirkon rakentamista edelsi jo 1000-luvulla alkanut ruumiskalmistovaihe, jolloin mäelle haudattiin vain lähikylän väkeä.

Vanhemmat haudat eivät luonteeltaan poikenneet paikan nuoremmista kirkkovaiheen hautauksista, vaan olivat Ruohosen mukaan täysin kristillisiä.

– Käsitys varhaisimpien kirkkojen perustamisesta aikaisempien esikristillisten eli ”pakanallisten” uhripaikkojen tai kalmistojen paikoille voidaan hylätä ainakin Lounais-Suomen osalta. Kirkkoja perustettiin paikallisyhteisöjen jo aiemmin käyttöön ottamien kristillisten hautausmaiden yhteyteen.

Työssä tarkasteltujen aineistojen perusteella Lounais-Suomeen ryhdyttiin pian 1100-luvun puolivälin jälkeen perustamaan pieniä alueellisia seurakuntia. Yhdessä ne muodostivat jokilaaksot kattavia kokonaisuuksia.

– Seurakuntamuodostuksen alku sopii ajallisesti hyvin yhteen Suomen lähetyshiippakunnan perustamisen kanssa. Lähetyshiippakuntakaudelta säilyneet muutamat asiakirjalähteet ja myöhemmin kirjoitetut, tapahtumia kuvailevat legendat, kronikat ja kansanrunot, ovat korostaneet lähinnä lähetyspiispojen asemaa ja heidän toimiaan hiippakunnassa. Niissä ei kerrota mitään katolisen kirkon järjestäytymisestä ja käytännön toimista paikallistasolla, jonka huomattavaan aktiivisuuteen väitöskirjan päätelmät nyt viittaavat.

1200-luvulla seurakuntia ryhdyttiin järjestelemään hallinnollisesti uudelleen. Tämän ensimmäisen seurakuntauudistuksen myötä pieniä Ravattulan kaltaisia paikallisseurakuntia toisiinsa yhdistämällä muodostettiin laajempia pitäjänseurakuntia.

Reformin tuloksena myös Ravattulan kirkko hylättiin viimeistään vuosisadan puoliväliin tultaessa. Paikan muistoa kunnioittamaan rakennuksen alttarin paikalle pystytettiin kookas muistoristi, josta paikka sai nykyisin tunnetun nimensä Ristimäki.

Väitöskirja on ilmestynyt painettuna Turun yliopiston arkeologian oppiaineen Karhunhammas-sarjassa ja sitä on myynnissä väitöstilaisuudessa sekä verkkokauppa Muinelmassa.

Ruohonen esittää väitöskirjansa Ravattulan Ristimäki ja Aurajokilaakson varhaisin seurakunnallinen järjestäytyminen julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 26. lokakuuta kello 12 (Turun yliopisto, Geotalo, Ls. 404, Akatemiankatu 1). Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteydellä.

Vastaväittäjänä on professori Heiki Valk (Tarton yliopisto, Viro) ja kustoksena professori emeritus Jussi-Pekka Taavitsainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on arkeologia.

Väitöskirja on verkkokauppa Muinelmassa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)