Odotettavissa olevien työurien piteneminen on pysähtynyt Suomessa vuoden 2008 talouskriisiin. Työllisyys on viime vuosikymmeninä kohentunut yli 50-vuotiailla, mutta nuoremmilla ikäluokilla kehitys on ollut heikompaa. Odotettavissa olevan työuran pituus vaihtelee lisäksi sosioekonomisen aseman mukaan, ilmenee Helsingin yliopiston ja Työterveyslaitoksen tutkimuksessa.

Työurien pidentyminen on ollut keskeisenä yhteiskunnallisena tavoitteena jo pitkään. Tuoreen tutkimuksen mukaan yli 50-vuotiaiden odotettavissa olevan työuran pituus on jatkanut kasvuaan, mutta nuoremmilla ikäluokilla työllisyyskehitys on päinvastainen.

Talouden matalasuhdanteet viime vuosikymmeninä näyttävät kohdelleen nuorempia työikäisiä karummin kuin vanhempia: työttömyys on osunut nuorempiin ikäluokkiin voimakkaammin. Lisäksi nuoremmilla ikäluokilla myös ajanjaksot, jolloin ei olla työssä tai työttömänä, ovat lisääntyneet.

– Vuonna 2020 odotettavissa oleva työuran kesto oli 25-vuotiailla miehillä 28 vuotta ja naisilla 27 vuotta, eli molemmilla sukupuolilla lähes sama kuin vuonna 2008, kuvaa yliopistonlehtori Liina Junna Helsingin yliopistosta tiedotteessa.

Odotelaskelmat kertovat siitä, kuinka monta vuotta tietyn ikäisillä henkilöillä on keskimäärin työuraa jäljellä, mikäli tarkasteluajankohdan olosuhteet säilyisivät muuttumattomina.

Odotettavissa oleva eläkkeelläoloaika piteni miehillä noin seitsemän kuukautta ja pysyi naisilla ennallaan vuosina 2010–20. Vuonna 2020 eläkevuosia oli odotettavissa miehillä vajaat 19 ja naisilla noin 23 vuotta.

Odotettavissa olevan työuran pituus vaihtelee sosioekonomisen aseman mukaan. Tutkimuksen mukaan erot ovat säilyneet merkittävinä ja ovat jopa kasvaneet viime vuosikymmeninä. Vähemmän koulutetut ja työntekijäammateissa työskentelevät olivat muita lyhyemmän ajan työllisinä ja pidemmän ajan työttöminä tai työvoiman ulkopuolella.

– Vuonna 2020 esimerkiksi ylemmissä toimihenkilöammateissa odotettavissa oleva työuran pituus oli miehillä seitsemän vuotta ja naisilla yhdeksän vuotta pidempi kuin työntekijäammateissa, Junna sanoo.

Ammattiryhmien väliset erot näkyvät myös eläkeaikana.

– Verrattuna ylemmissä toimihenkilöammateissa työskennelleisiin työntekijätaustaiset henkilöt ovat pidempään työkyvyttömyyseläkkeellä ja vähemmän aikaa vanhuuseläkkeellä, toteaa johtava tutkija Taina Leinonen Työterveyslaitokselta.

Elinajanodote on noussut kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä viime vuosikymmeninä. Työssä ollaan pidemmän aikaa kuin eläkkeellä, mutta töissä ja eläkkeellä vietetyn ajan suhde eroaa ammattiryhmien välillä, varsinkin naisilla.

– Vuonna 2020 ylemmissä toimihenkilöammateissa työskentelevillä naisilla oli odotettavissa 1,6 työvuotta kutakin eläkevuotta kohden ja työntekijäammateissa 1,2 työvuotta jokaista eläkevuotta kohden. Miehillä puolestaan odotettavissa oleva työ- ja eläkevuosien suhde oli ylemmissä toimihenkilöammateissa 1,8 ja työntekijäammateissa 1,6, sanoo Leinonen.

Hänen mukaansa tulee kuitenkin huomioida, että tarkastelut rajoittuvat 25 ikävuoden jälkeiseen työuraan.

– Esimerkiksi työntekijäammateissa on voinut jo ennen tätä ikää kertyä enemmän työvuosia kuin ylemmillä toimihenkilöillä, jotka tyypillisesti kouluttautuvat pidempään, Leinonen toteaa.

Tutkimusta rahoitti Eläketurvakeskus ja Strategisen tutkimuksen neuvosto (LIFECON).

Väestörakenteen muutosten elämänkaari- ja talousvaikutukset (LIFECON) -hankkeessa tarkastellaan väestörakenteen muutokseen vaikuttavia tekijöitä yksilöiden elämänkaaren eri vaiheissa: perhettä perustettaessa, työelämässä sekä vanhuusiän terveyden ja hoivan aikana.

Lisäksi tutkitaan väestömuutoksen vaikutuksia kansantalouteen – varsinkin julkiseen talouteen. Hanke tarjoaa päättäjille ja asiantuntijoille tietoa väestön muuttuvien rakenteiden syistä, seurauksista ja ratkaisuista.

Hanketta koordinoi Työterveyslaitos ja siihen osallistuvat Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla ja Helsingin yliopisto.

Hanke saa rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)