Valtaosa lapsista oppii ympäristön kielen ilman tietoisia ponnisteluita. Kielen omaksumisessa on kuitenkin yksilöllisiä eroja, eikä se aina suju ongelmitta. Syitä kehityksellisille eroille ei vielä tunneta hyvin.

Turun yliopiston väitöskirjatutkija, FM Anna Kautto tutki tuoreessa väitöstyössään aivojen kielellisen ja ei-kielellisen tiedonkäsittelyn yhteisiä osa-alueita, joiden on ehdotettu selittävän eroja kielellisissä taidoissa. Lisäksi hän tutki, eroavatko kyseiset osa-alueet tavanomaisesti ja myöhään puhumaan oppineiden lasten välillä.

Kielen kehitys liittyy kiinteästi muuhun ajattelun ja toiminnan kehitykseen.

– Kieltä omaksuakseen lapsen tulee pystyä esimerkiksi erottelemaan ja tunnistamaan kuultujen äänten ominaisuuksia, suuntaamaan huomiotaan tilanteen kannalta keskeisiin asioihin, yhdistelemään eri aistien kautta saamaansa tietoa ja oppimaan asioiden välisiä syy-seuraussuhteita. Toisaalta kielen oppiminen myös auttaa lasta jäsentämään ympäristöään ja vaikuttamaan siihen ja edesauttaa näin ollen oppimista monilla eri kehityksen osa-alueilla, Kautto kertoo tiedotteessa.

Tutkimuksen aikana selvisi, että tutkittavien lasten reaktioajat vaihtelivat yksittäisen tehtävän aikana sitä vähemmän, mitä vahvemmat kielelliset taidot heillä oli.

– Tämän uuden havainnon pohjalta esitän, että kielen kehityksen haasteet saattavat johtua eräänlaisesta aivojen tiedonkäsittelyn vaihtelevuudesta, jolloin lapsi tarvitsee tavallista enemmän altistusta kielelle omaksuakseen sen säännönmukaisuuksia.

Aivojen tiedonkäsittelyn vaihtelevuus on liitetty esimerkiksi aivojen hermokudoksen rakenteelliseen yhtenäisyyteen. Ajatusta aivojen tiedonkäsittelyn vaihtelevuuden vaikutuksesta kielen kehitykselle voi hahmottaa polkuvertauksen avulla: jotta maastoon muodostuisi polku, jonkun täytyy kulkea tiettyä reittiä riittävän monta kertaa. Samalla tavalla kielen säännönmukaisuuksien oppimiseksi säännönmukaisuus täytyy havaita riittävän monta kertaa samankaltaisena.

– Jos reitti maastossa tai kielen rakenteen havaitseminen ja siihen liittyvä tiedonkäsittely on kerrasta toiseen vaihtelevaa, polun tai muistijäljen muodostuminen saattaa kestää pitkään tai estyä kokonaan, Kautto sanoo.

Lisäksi väitöstyön osatutkimusten tulokset viittaavat siihen, että ei-kielellisellä ja kielellisellä tiedonkäsittelyllä on selkeä yhteys. Tämä havaittiin näönvaraisen tiedonkäsittelyn nopeudessa ja säännönmukaisuuksien oppimisessa. Havaittu yhteys kouluiän kielellisiin taitoihin oli samankaltainen riippumatta siitä, oliko varhainen kielellinen kehitys edennyt tavanomaisesti vai hitaasti.

Aivojen sähköisten herätevasteiden voimakkuus oli myös yhteydessä kielellisiin taitoihin, mikä viittaa siihen, että erot kuulotiedon käsittelyssä ovat yhteydessä kielen omaksumiseen. Havainnot tukevat aiempia tutkimustuloksia.

– Yksi aivotutkimuksen keskeinen haaste on se, että aivojen rakenteiden ja toiminnan ilmiöitä on vaikea yhdistää suoraan ihmisen toimintaan. Tutkimukseni löydökset voivat osaltaan auttaa näiden yhteyksien ymmärtämisessä.

Väitöstyön kaikissa osatutkimuksissa tutkittavat olivat 7–10-vuotiaita Hyvän kasvun avaimet -kohorttitutkimuksen NeuroTalk-osatutkimukseen osallistuvia lapsia. Heistä puolella kielen kehitys oli alle kolmen vuoden iässä edennyt tavanomaista hitaammin. Tutkittavia oli mukana kokonaisuudessaan 79 ja he osallistuivat yhteensä 3–4 tutkimuskäynnille, joilla mitattiin muun muassa kielellisiä taitoja ja reaktioaikoja sekä rekisteröitiin aivosähkökäyrää EEG-menetelmällä. Kyseinen menetelmä soveltuu erityisesti kieleen ja sen kehitykseen liittyvien ilmiöiden tarkasteluun, sillä se on ajallisesti hyvin tarkka eikä sen käytöstä aiheudu säteilyhaittaa tutkittaville.

Kauton mukaan hänen väitöstutkimuksensa yhtenä tavoitteena oli löytää mittareita, joiden avulla pystyttäisiin ennustamaan kielellisten haasteiden ilmenemistä ja pysyvyyttä.

– Kielen kehityksen yksilöerojen syiden tunteminen auttaa suunnittelemaan toimivia tukitoimenpiteitä niille lapsille, joilla oppiminen on hidasta tai työlästä, Kautto sanoo.

Kautto esittää väitöskirjansa Domain-general mechanisms underlying individual differences in language acquisition julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 25. lokakuuta kello 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3-luentosali, Assistentinkatu 7).

Yleisön on mahdollista seurata väitöstä myös etäyhteydellä.

Vastaväittäjänä on professori Marja Laasonen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Elina Mainela-Arnold (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on logopedia.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)