Vierivä kivi viimeisen päälle – Pirkko Randell, 90, oli ensimmäinen Turun Isoäiti vuonna 1997
Joillakin tuntuu olevan hallussaan pitkän elämän salaisuus. Heihin kuuluu 90-vuotias Pirkko Randell, turkulainen monen polven takaa. Nuoruudessaan hän olisi taatusti voittanut missititteleitä, mutta hänet saatiin houkuteltua estradille vasta 62-vuotiaana.
Randell esittelee hymyillen olkanauhaa, jolla hänet julistettiin ensimmäiseksi Turun Isoäidiksi. Se on ollut yksi niistä mieleen jäävistä ja sykähdyttävistä tapahtumista, joita elämä on tuonut mukanaan.
– Aikanaan isoisäni Ivar Hahkonen vei sisaruksensa Amerikkaan, mutta palasi takaisin isoäitini Lauran takia. Isäni oli heidän ainoa lapsensa. Minulla on kaksi lasta, viisi lastenlasta ja kymmenen lastenlastenlasta. Mieheni kanssa tuli ero kauan sitten, niin olin yksinhuoltajaäiti ja nyt tällainen yksin elävä isoäiti, Randell kertoo.
Randell aloitti työelämän 15-vuotiaana ompelijan ammatissa ja työskenteli alalla 45 vuotta. Työssään Kunnallissairaalantien erityislastenkodin laitosapulaisena hän näki millainen voi olla lapsen elämän nurja puoli.
– Lapset kaipasivat silloin ja kaipaavat aina syliä, hellyyttä ja sitä, että heidät huomataan, heidän kanssaan puhutaan, Randell tiivistää tuntemuksensa ohjeeksi nykyvanhemmille.
Randell on aina liikkunut monipuolisesti, tuttuja ovat niin vatsatanssi kuin vesijumppa. Rakas harrastus on myös lukeminen.
– Victor Hugon yhteiskunnalliset romaanit ovat suosikkejani. Alexis Carrelin Elämän ikuiset lait, on suorastaan raamattuni, Randell esittelee kirjahyllynsä aarretta, elämänfilosofista teosta.
Paljon lukemista ja asioiden selvittelyä vaadittiin silloin, kun Randell veti KTV:n, nykyisen JHL:n eläkeläisten opintokerhoa 22 vuoden ajan.
– Se oli vapaaehtoistyötä, jossa taisin itse oppia eniten. Meillä oli teemana Turun historia 1200-luvulta tähän päivään. Tutustuimme myös monien kuuluisuuksien elämään.
Randell nauraa opiskelleensa kaikilla työväenopiston perinnekäsityökursseilla. Hän on ommellut itselleen Tammelan kansallispuvun ja tehnyt muille kolme Karjalan Pyhäjärven pukua.
Sairaudet ja tapaturmat ovat osa elämää. Randell on kokenut moottorisahaonnettomuuden, joka vaurioitti pahasti jalkaa ja vaati kuntoutuksen. Vuosien tärinä oikeassa kädessä sai lannistumattoman isoäidin opettelemaan netin käytön vasemmalla kädellä. Oikea käsi saatiin lopulta kuntoon leikkauksella.
Kun Randell viime kesänä sai Viikon Tsemppari -palkinnon Lomakoti Tammilehdossa, se meni taatusti oikealle henkilölle.
90-vuotispäiviensä kynnyksellä Randell on päättänyt jättää ajokorttinsa uusimatta. Se on suuri elämänmuutos.
– Vielä eilen ajoin kauppaan. Mutta päätin, etten aja enää. Ulkona liikkuessani minulla on aina rollaattori turvanani, koska välillä huimaa. Kotityöt hoituvat kyllä ja kerran kuussa käy siivooja, mutta pölyt haluan pyyhkiä ihan itse, Randell sanoo tomerasti.
Randell arvelee saaneensa pitkän iän geenit. Selvästi hänellä on myös elämänilon geenit. Terveenä pysymistään hän sanoo tukevansa elämäntavoillaan ja ravinnolla, syömällä paljon vihanneksia ja hedelmiä. Elämään hän sanoo suhtautuvansa iloisesti ja rennosti siitäkin huolimatta, että on välillä vihainen poliitikoille maailman nykymenosta.
Kahden viikon päästä 90 vuotta täyttävän superisoäidin ohje kaiken ikäisille ihmisille on liikunnan monipuolinen harrastaminen. Paikoilleen ei kannata jäädä.
Merja Marjamäki



















