Jalkapallokauden loppusuoran alussa Interistä lähtivät sekä Timo Stavitski ja Djoully Nzoko. Mitään ihmeellistä tässä ei sinänsä ole. Kummallakin on takanaan vahva kausi ja Nzokolla vielä päälle superlupauksen maine.

Tähän Suomessa on toki saanut perinteisesti tottua, ja se on suomalaisen seuran osa. Jos riveissä on vähänkään kiinnostusta ulkomailla herättävä pelaaja, pelaaja lähtee vähänkään paremman tarjouksen osuessa kohdalle.

Pelaajan, ja osittain myös kansainvälisesti vertaillen nappikaupalla pyörivän seurafutiksen, näkökulmasta asian ymmärtää. Pelaajalla on mahdollisuus edetä urallaan ja joukkue saa korvauksen pelaajasta. Kun mahdollisuus lähtöön tulee, se käytetään. Seura ei käytännössä pysty pitämään pelaajistaan kiinni.

Urheilullisesti tilanne on suomalaisten kannalta kurja. Jos siirto osuu kesän siirtoikkunaan, kuten usein käy, pelaaja lähtee Suomesta ratkaisun kynnyksellä. Se on urheilullisesti surkea tilanne, eikä vie suomalaista jalkapalloa eteenpäin.

Ongelma ei ole seurojen vaan puhtaasti otteluohjelman luoma. Kansainvälisessä kalenterissa pelaaja siirtyisi kausien välissä uuteen seuraan, mutta koska Suomessa ei sitä voida noudattaa, käy näin uudelleen ja uudelleen.

Ilkka Lappi