Kun puhutaan Turun vanhoista kauniista puutaloalueista, mainitaan Portsa ja Piispankadun alue – sen jälkeen onkin vähän aikaa mietittävä mitä muita tulee mieleen.

Martin alueella taloyhtiö Tiililässä asuvan Marjo Lahden ei tarvitse miettiä vaihtoehtoja. Hän elää todeksi unelmaansa.

– Halusin asua vanhassa puutaloyhtiössä, jossa on iso piha ja oman asunnon ikkunasta voisi toukokuun lopussa ihailla syreenien kukintaa. Tämä unelmani toteutui vuonna 1990 kun muutimme perheeni kanssa Työläisten asunto-osakeyhtiö Tiililään. Siitä olen onnellinen joka päivä, Lahti iloitsee.

Taloyhtiö Tiililä juhli 100-vuotistaivaltaan 24. elokuuta kuluvaa vuotta. Niin kauan on kulunut siitä kun itäisen Turun tehtaiden työläisille avautui mahdollisuus rakentaa ja rakennuttaa itselleen omistusasuntoja.

–Tähän keittiön ja huoneen asuntoon muutti 2. maaliskuuta 1925 ”portinvartia” (asukasluettelon mukaan ilman j-kirjainta) Gustav ja puolisonsa Elina sekä lapset Taimi, Helmi, Ester ja Ragnar, Lahti esittelee vanhaa asukasluetteloa kauniisti uudistetussa ja laajennetussa kodissaan.

Taloyhtiö Tiililän vehreä pihapiiri sulkee kaupungin melskeen ulkopuolelleen. Kuva: Merja Marjamäki

Alakerran tilat on otettu sauna- ja pesuhuonekäyttöön kuten muissakin pihapiirin 27 asunnosta. Yleensä niissä asutaan kolmessa kerroksessa, ylinnä makuuhuoneet. Vuosi sitten lähes joka asuntoon asennettiin ilmalämpöpumppu.

– Keittiössämme on edelleen jäljellä alkuperäinen puuhella, eikä sitä koskaan puretakaan. Gustavilla taisi olla tiukkaa rahasta, kun hän valitsi tämän edullisen päältä täytettävän hellamallin. Tällä Elina-emäntä keitti perheelleen puurot ja perunat ja meidän perhekin on joskus haudutellut puuroa jouluisin. Hella toimii edelleen hyvin ja lämpenee nopeasti, Lahti tunnelmoi.

Koti huokuu historiaa eivätkä paksut hirsiseinät päästä sisään kadun autoliikenteen ääniä. Vähän enemmän oli ääntä silloin kun katua kulki raitiovaunu.

Lahdesta olisi ihana uskoa, että keittiön ikkunan alla kasvava syreeni olisi Elinan istuttama. Hän tuntee osaavansa eläytyä talossa sata vuotta sitten asuneiden ihmisten tunnelmiin kodissa, joka oli ikioma, ei epävarma vuokra-asunto, josta saattoi tulla lähtö koska vaan.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana toimiva Lahti esittelee pihapiiriä yhdessä hallituksen jäsenen ja taloyhtiön remonttimieheksi itseään kutsuvan Veijo Auvisen kanssa. Portti sulkee vehreän, suuria jalavia ja syreenejä kasvavan piha-alueen suojaansa. Joka perheellä on oma pieni pihansa portaiden edessä ja talojen keskellä on suuri yhteispiha leikkikenttineen ja istuinryhmineen.

Autot ovat kesäisin kadun varressa, pihaan ne pääsevät vain talvella.

Tiililän historia on tallella 30-paikkaisesta ulkokäymälästä entisöidyssä museohuoneessa. Kuva: Merja Marjamäki

Entinen 30-paikkainen huussi eli ulkokäymälä on muutettu taloyhtiön museoksi, jonne on koottu talon historiaa lehtileikkein ja valokuvin. Tiililä on ylpeä juuristaan, asiakirjat on säilytetty huolella taloyhtiön ensimmäisestä pankkikirjasta alkaen.

Tiililä on osa Itäisen Rantakadun Sokeritehtaan, Korppolaismäen Th. Ericssonin konepajan (myöhemmin Chrichton-Vulcan, sitten Wärtsilä) ja muiden alueen tehtaiden historiaa, koska monet sen asukkaat saivat tehtailta elantonsa.

Talvi- ja jatkosodat eivät hävittäneet Tiililää, sen sijaan se joutui käymään taistelun olemassaolostaan 1980-luvulla, kun työläisperheiden asuttama puutaloalue haluttiin hävittää kerrostalojen tieltä. Tiililän talot olivat kaupungin vuokratontilla, eikä Museovirasto voinut antaa suojelupäätöstä ilman uutta vuokrasopimusta. Onneksi alueesta käyty taisto päättyi suojellun kaavan aikaansaamiseen.

– Taloyhtiöllämme on nyt muutaman vuoden ollut ammatti-isännöitsijä. Sitä ennen isännöinti hoitui omin voimin. Vanhoissa taloissa on aina jotakin korjattavaa ja joskus asioita tehdään myös talkoilla. Isompiin juttuihin on näissä suojelluissa taloissa hankittava toimenpideluvat ja saatava arkkitehdin näkemys asiasta, sanoo itsekin aikoinaan isännöitsijänä toiminut Auvinen.

– Elämä on sopuisaa. Vanhin Tiililän asukkaista on yli 90-vuotias ja lapsia temmeltää pihalla kymmenkunta, joista muutama on alle kaksivuotias. Postinhakumatka pihan postilaatikosta voi kestää puoli tuntia, mutta jos haluaa olla omissa oloissaan, sekin on ihan mahdollista, Lahti nauraa.

Merja Marjamäki