Kotimainen parsakausi alkaa selvästi myöhemmin kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Juuri nyt on se aika, kun kauppojen vihannesosastolta voi etsiskellä suomalaisessa maaperässä kasvatettua parsaa. Kotimaisen parsan sesonki on varsin lyhyt, se kestää näin alkukesällä vain reilun kuukauden.

Siinä missä muualla Euroopassa viljellään vihreää ja valkoista parsaa, keskitytään Suomessa vihreään versioon. Parsan keruu on käsityötä. Kun parsa poimitaan, kuskataan se alkajaisiksi kylmään veteen. Tätä kutsutaan shokkijäähdytykseksi. Sen jälkeen edessä pesu, leikkuu ja niputus.

Suomalainen parsa ei ole mikään uusi keksintö, vaan sitä on viljelty Suomessa jo 1600-luvulta lähtien. Ei kuitenkaan laajemmalle kuluttajakunnalle, vaan varakkaampien kotiviljelijöiden omiin tarpeisiin. Nykyisin parsaa kasvatetaan kaupallisiin tarkoituksiin pääasiassa Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa, Sauvon Järvenkylän tilalla on panostettu parsaan tosissaan.

Suomalaista parsaa ei tarvitse kuoria ja se pehmenee pannulla tai uunissa varsin nopeasti. Rapsakka parsa maistuu erinomaiselta jopa ihan raakana. Kotimaista parsaa osaavat arvostaa myös paikalliset ravintola-alan ammattilaiset.

Turkulaisen ravintola Mamin perustaja ja omistaja Marko Rauhala on tehnyt vihannespuolella yhteistyötä pitkään mynämäkeläisen Kitolan tilan kanssa.

– Se on hieno ja monikäyttöinen tuote, sopii minne tahansa. Suomessa viljellään vihreä parsaa, se on koostumukseltaan hennompaa, eikä sitä tarvitse kuoria ollenkaan. Saksassa insinööri on jo kehittänyt parsan kuorimiskoneen, ettei homma jäisi siitä kiinni, Rauhala naurahtaa.

Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että Suomessa on ihan kelvollinen ilmasto parsanviljelylle. Täällä pohjolan perukoilla on riittävästi valoa, mutta myös sopivassa suhteessa myös lämpöä. Parsa ei nimittäin kammoksu suomalaisen alkukesän viileyttä.

– Kyllä suomalaisesta parsasta maistaa sen erikoisen ja hienostuneen, vähän hernemäisen maun. Mahtaakohan maku jalostua maaperästä, Rauhala pohdiskelee.

Tutuin parsalle tarjottavista lisukkeista on hollandaisekastike, mutta sen lisäksi parsan rinnalle sopii moni muukin herkku. Italialaiset kovat juustot korostavat parsan hienoa makua.

– Valmistaminen on tosi helppoa, grilli vaan kuumaksi. Savulohi, parmankinkku ja tryffelimajoneesi ovat kaikki erinomaisen makuisia parsan kanssa, Rauhala suosittelee.

Mistään yksinkertaisesta viljelypuuhasta ei kuitenkaan ole kysymys ja suomalaisetkin ovat käyneet hakemassa käytännön viljelyoppia muun muassa Italiasta, Hollannista ja Saksasta.

– Kun Suomessa tämä parsakausi on niin lyhyt, pitäisi niitä silloin myös käyttää. Tiedän, että viljelyn eteen tehdään tosissaan tuolla valtavasti töitä ja se ei ole helppoa, Rauhala myös muistuttaa.

Se kannattaa muistaa, että ulkomailta tuotu parsa ei ole koskaan ihan tuoretta, koska sitä rahdataan pitkien matkojen päästä. Paikallisen parsan kanssa tätä ongelmaa ei ole. Parhaimmillaan aamulla Sauvossa poimittu parsa tirisee jo illalla kotigrillissä.

Heikki Möttönen