Yksityinen pysäköinninvalvonta alkoi Suomessa vuonna 2005. Ala kasvaa jatkuvasti, mutta sitä koskevat lait ovat edelleen epäselviä.

Suomalaisten pysäköintialan toimijoiden yhdistys SPATY ry vaatii, että Suomeenkin tulisi saada yksityistä pysäköinninvalvontaa sääntelevä laki. Lainsäädäntö voisi selkeyttää muun muassa yksityisen ja kunnallisen pysäköinninvalvonnan vastuunjakoa.

– Ruotsissa tällainen laki on ollut vuodesta 1984. Ruotsin laissa ajoneuvon kuljettaja sekä ajoneuvon omistaja vastaavat yhteisvastuullisesti valvontamaksuista, SPATY ry:n hallituksen puheenjohtaja Christian Metsäranta kertoo tiedotteessa.

Kunnallinen pysäköinninvalvonta alkoi ensimmäiseksi Tampereella. 1.4.1971 alkanut toiminta laajeni nopeasti muihinkin Suomen suurimpiin kaupunkeihin. Saman vuoden toukokuussa Jyväskylän kaupunki aloitti pysäköinninvalvonnan, ja elokuussa puolestaan Helsinki liittyi mukaan.

Maksullinen pysäköinti alkoi yleistyä 1980-luvulla. Helsingissä otettiin ensimmäiset pysäköintimittarit käyttöön jo vuonna 1955, ja vuonna 1981 kaupunkiin saapuivat ensimmäiset lippuautomaatit.

Suomen ensimmäinen parkkitalo avattiin Tampereelle vuonna 1974. Jyväskylän Pysäköintitalo puolestaan aloitti toimintansa vuonna 1984.

– Tarve pysäköinninvalvonnalle on ajan ja autojen määrän lisääntymisen myötä kasvanut erityisesti liikekeskusten pihalla tai esimerkiksi yksityisissä taloyhtiöissä, joiden valvomiseen kunnallisen pysäköinninvalvonnan resurssit käytännössä eivät riitä, Metsäranta sanoo.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan ansiosta kiinteistöjen omistajien on mahdollista varmistaa esimerkiksi, että talon asukkaiden autopaikat pysyvät vapaina paikkojen omistajille tai että pelastustiet pysyvät vapaina ja hälytysajoneuvot pääsevät esteettä alueelle.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan alalle syntyi nopeasti useita yrityksiä. Yritysten määrä on kuitenkin vuosien varrella vähentynyt.

– Vuonna 2010 annetun korkeimman oikeuden linjauksen jälkeen alalle syntyi runsaasti uusia yrityksiä nopean ja helpon menestyksen toivossa. Moni niistä lopetti, sillä käytäntö on osoittanut, että yksityinen pysäköinninvalvonta on vaativaa liiketoimintaa, joka edellyttää kattavia resursseja, strategista suunnittelua ja jatkuvaa kehittämistä, Metsäranta sanoo.

Linjauksella Metsäranta viittaa KKO:n vuoden 2010 tuomioon, jonka mukaan yksityinen pysäköintivalvontayhtiö saa kirjoittaa yksityisoikeudellisia valvontamaksuja, kunhan asiasta ilmoitetaan selkeällä kyltillä. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei siis ole kyse perustuslain vastaisesta toiminnasta.

– Jos maksamaton valvontamaksu päätyy oikeuskäsittelyyn, kulut voivat valitettavasti nousta hyvinkin korkeiksi valvontamaksun saaneelle autoilijalle. Myös tämän vuoksi toivomme asiaan selkeää lakia, Metsäranta sanoo.

Yksityinen pysäköinninvalvonta eroaa kunnallisesta esimerkiksi siinä, että toimintaa on mahdollista räätälöidä kiinteistön omistajan toiveiden mukaan. Yksityisen yrityksen on mahdollista mukauttaa toimintaansa tilaajan tarpeiden mukaan ja suunnitella asiakkaalle juuri hänen tilanteeseensa sopivat toiminnot.

– Sekä kunnallinen että yksityinen pysäköinninvalvonta käyttävät esimerkiksi mobiilimaksua, joka on pysäköinnissä nykyään käytetyin maksuväline. Yksityinen yritys pystyy kuitenkin valvonnan lisäksi myös esimerkiksi hallitsemaan taloyhtiön pysäköintilupia sähköisesti. Tällaiselle palvelulle on kasvava tarve, Metsäranta kertoo.

Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoitetaan kaikkialla Suomessa, mutta sitä koskeva lainsäädäntö puuttuu täysin.

– Yksityiset yritykset valvovat tuhansia kohteita, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Ala myös työllistää koko ajan enemmän ihmisiä. Toiminnan selkeyttämiseksi olisikin syytä saada selkeä laki myös yksityiselle puolelle, Metsäranta summaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)