Heidi Pöyhönen havaitsi väitöstutkimuksessaan, että kolmanneksella aivotulehduksen sairastaneista lapsista esiintyy kohtalaisia tai vaikeita jäännösoireita vuosia akuutin sairaalahoidon jälkeen. Lieviä neurologisia ongelmia esiintyy jäännösoireina yli 70 prosentilla lapsista. Sen sijaan lasten kasvohermohalvaukset syystä riippumatta paranevat hyvin. Lasten kasvohermohalvauksen aiheuttajan ja hoidon määrittämisessä voidaan hyödyntää selkäydinnestenäytteen tutkimista.

Pöyhönen selvitti tutkimuksessaan aivokuvantamislöydösten ja monien sairauden akuuttivaiheen tekijöiden yhteyttä neurologisiin jäännösoireisiin. Tutkimuksessa selvisi, että kohtalaisia tai vaikeita jäännösoireita esiintyy kolmanneksella aivotulehduksen sairastaneista lapsista vuosia akuutin sairaalahoidon jälkeen ja lieviä neurologisia ongelmia esiintyy yli 70 prosentilla lapsista.

– Nuori sairastumisikä oli riskitekijä Touwenin neurologisessa tutkimuksessa todettuihin lieviin jäännösoireisiin, jotka taas olivat yhteydessä heikompaan kognitiiviseen suoriutumiseen. Akuuttivaiheen aivokuvantamislöydösten vaikeusaste oli yhteydessä vaikeampaan taudinkuvaan, muun muassa hengityskonehoidon tarpeeseen ja vaikeampaan pitkäaikaiseen vammautumiseen, Pöyhönen kertoo.

Väitöstutkimuksessa arvioitiin neurologista vammautumista sairauskertomuksista takautuvasti standardoidulla toimintakykymittarilla, Glasgow outcome scalella (GOS) vähintään vuoden kuluttua sairastetusta aivotulehduksesta. Lisäksi 42 lasta tai nuorta osallistui tutkimuskäynneille, joilla selvitettiin neurologista suoriutumista Touwenin neurologisella testillä, kognitiivista suoriutumista psykologin tutkimuksella ja arjessa pärjäämistä kyselylomakkeella.

Pöyhönen tutki väitöskirjassaan myös selkäydinnestenäytteen tarpeellisuutta kasvohermohalvauksen aiheuttajan selvittämisessä. Kasvohermohalvauksen paranemista arvioitiin käyttäen hyväksi standardoitua kasvohermon toimintamittaria, House-Brackmann scalea. Tutkimusaineisto koostui 98:sta Tyksin lasten ja nuorten klinikalla hoidetusta aivotulehduspotilaasta ja 94 kasvohermohalvauspotilaasta.

Kasvohermohalvaukseen sairastuneista lapsista 84:ltä oli tutkittu selkäydinnesteen valkosolu- ja proteiinimääritykset sairastumisen alkuvaiheessa, ja 28 lapselta oli lisäksi tutkittu CXCL13-pitoisuus. CXCL13 toimii immuunipuolustuksessa solujen viestimolekyylinä, jonka uskotaan toimivan myös merkkiaineena neuroborreolioosin diagnosoinnissa.

– Valkosolu- ja proteiinipitoisuuden suhteen normaali selkäydinnäyte riitti poissulkemaan borreliainfektion 90 prosentin ennustearvolla ja matala CXCL13-merkkiaineen pitoisuus sadan prosentin tarkkuudella. Tutkimustulos voi auttaa lääkäriä pidättäytymään antibiootin määräämisestä kasvohermohalvauksen hoidoksi silloin, kun selkäydinnäyte on normaali, ja näin vähentämään turhia antibioottihoitoja lapsilla, Pöyhönen kertoo.

Tutkimus on ensimmäinen, jossa CXCL13-merkkiainepitoisuuden ennustearvoja on tutkittu kasvohermohalvaukseen sairastuneista lapsista koostuneessa aineistossa.

Doksisykliini on turvallinen lääke lasten neuroborrelioosin hoidossa

Lisäksi Heidi Pöyhönen osoitti tutkimuksessaan, että doksisykliiniä voidaan käyttää myös pikkulasten neuroborrelioosin hoidossa ilman pelkoa pysyvien hampaiden värjäytymisestä. Aiemmissa tutkimuksissa on jo todettu doksisykliinin olevan tehokas sekä borrelioosin että aivotulehdusta aiheuttavan mykoplasman hoidossa. Se voidaan annostella suun kautta ilman sairaalahoitoa vaativia suonikanyylejä.

Hammastutkimukseen osallistui 38 lasta, jotka olivat saaneet doksisykliinikuurin alle 8-vuotiaana borrelioosin tai enkefaliitin hoidoksi.

– Hammasvärjäytymiä ei todettu kenellekään. Tutkimuksessani on ensimmäistä kertaa osoitettu doksisykliinin hammasturvallisuus pitkinä kuureina, suonensisäisellä annostuksella ja alle kaksivuotiailla lapsilla, Pöyhönen kertoo.

LL Heidi Pöyhönen esittää väitöskirjansa Paediatric encephalitis and neuroborreliosis: Studies on diagnostics, treatment and outcomes julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 6. toukokuuta kello 12 (Tyks, T-sairaala, Risto Lahesmaa -luentosali, Hämeentie 11, Turku).

Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä.

Vastaväittäjänä on dosentti Eeva-Liisa Metsähonkala (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Ville Peltola (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lastenneurologia.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)