Nykyään meille niin arkisen haarukan Suomen valloituksen alkuun liittyy hyvin kiinteästi 1500-luvun loppupuolen Turku ja sen linnan hovi. Haarukka nimittäin saapui Turkuun puolalaislähtöisen Katarina Jagellonican myötäjäisarkussa vuonna 1562, kun hän avioitui Suomen herttuan, Juhana III:n, kanssa. Jagellonicasta tuli näin Suomen herttuatar vajaaksi vuodeksi ja vuonna 1567 jopa koko Ruotsin kuningatar.

Turkuun matkannut haarukka liittyi muutaman mutkan kautta Jagellonican juuriin, sillä ne johtivat taas nykyisen Pohjois-Italian Lombardian alueelle. Krakovan kuninkaan hovissa kasvanut Jagellonica kuului alun perin vauraaseen milanolaiseen ruhtinassukuun. Haarukka taas oli saapunut Bysantista ensimmäisenä nimenomaan Italiaan ja Jagellonica oli omaksunut haarukan käytön tätä kautta.

Suomen silloinen kerma olikin näin haarukan käytössä – kiitos Jagellonican – eurooppalaisittain etujoukoissa. Haarukka tavoitti esimerkiksi Ranskan ja Englannin hovit vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Eräs todiste tästä oli se, kun Katarina Jagellonican serkusta, Catarina Sforzasta, tuli Medicien ruhtinatar, hän esitteli tämän uutuuden pariisilaisille vasta vuonna 1600.

Kun haarukka hieman yleistyi, herätti se alkuun runsaasti erilaisia ristiriitoja ihmisten mielissä. Siihen liitettiin kiinteästi sellaiset synkät asiat kuin kuolema ja pirut. Se on tänä päivänäkin helppo ymmärtää, sillä kuvattiinhan paholainen eräänlainen haarukka kädessään.

Kieltämättä haarukassa ja atraimessa on aika paljon yhdennäköisyyttä. Haarukan käyttöön liittyi siis ihan puhdasta pelkoa. Toisaalta haarukka oli myös jonkinlainen varakkuuden statussymboli, jonka varteen saatettiin upottaa jopa timantteja.

Oikeassa elämässä haarukka oli kuitenkin pitkään harvinainen kapistus, sillä ihmiset söivät joko lusikalla tai käsin. Vasta toisen maailmansodan jälkeen haarukka vakiinnutti paikkansa myös tavallisten ihmisten ruokapöydissä. Kun ruokailuvälineiden sarjatuotanto pääsi sotavuosien jälkeen vauhtiin, pääsi haarukka samaan ruokapöytään veitsen ja lusikan siivellä.

Maaseudun syrjäkylissä haarukka vakiinnutti paikkansa lopullisesti vasta 1970-luvun taitteessa. Jotain perspektiiviä asiaan antaa esimerkiksi se, että Suomen Ateenaksi kutsutussa Jyväskylässä veitsi ja haarukka otettiin vakituiseen käyttöön kouluruokailussa niinkin myöhään, kuin vuonna 1976.

Heikki Möttönen