Quinoan eli kvinoan ja amarantin siemenet ovat olleet intiaanien pyhiä kasveja ja niitä on viljelty Keski- ja Etelä-Amerikassa jo 7 000 vuotta sitten. Ne kuuluivat tärkeänä osana intiaanien ruokavaliota yhdessä maissin, perunan, papujen ja kurpitsan ohella.

Amarantti oli Meksikon atsteekeille pyhä kasvi, joka antoi voimaa erityisesti sotureille. Amaranttijauhoista muovattiin uskonnollisia seremonioita varten pyhiä patsaita, jotka myöhemmin syötiin. Nimenä amarantti tarkoittaa kasvia, joka ei koskaan kuihdu. Amarantti on ollutkin kuolemattomuuden symboli. Kvinoaa taas kutsuttiin ”kaikkien viljojen äidiksi” ja inkat uhrasivat sitä jumalilleen.

Kun espanjalaiset valloittivat Amerikan 1500-luvulla, he kielsivät sekä amarantin että kvinoan kasvattamisen kuolemantuomion uhalla, koska pitivät kasveja pakanallisina. Niinpä alkuperäiskasvien viljely tyrehtyi, kunnes vasta 1900-luvulla niitä alettiin kasvattaa uudelleen. Viimeisten vuosikymmenten aikana niistä on tullut suosittua terveysruokaa ympäri maapallon.

YK:n maatalousjärjestö FAO on julistanut amarantin ja kvinoan tulevaisuuden ruoaksi niiden korkean ravintoarvon ja hyvien viljelyominaisuuksien takia. Lisäksi YK on nimennyt tämän vuoden kansainväliseksi kvinoan vuodeksi.

Amarantissa ja kvinoassa on proteiinia keskimäärin 16–18 prosenttia, eli enemmän kuin vehnässä, riisissä tai maississa. Proteiinikoostumukseltaan amarantti ja kvinoa vastaavat maitoa. Niissä on lisäksi erityisesti lysitiiniä, mutta myös E-vitamiinia, kalsiumia sekä kolesterolia alentavia tyydyttämättömiä rasvoja. Kummatkin ovat gluteenittomia, joten ne käyvät keliaakikoille.

Niiden siemeniä voi keittää riisin tapaan ja käyttää niitä lisäkkeinä, keittoihin, pataruokiin, salaatteihin sekä puuroihin. Kvinoan siemenet pitää huuhdella hyvin ennen keittämistä, jolloin kitkeränmakuinen saponiini huuhtoutuu pois kuoresta. Amaranttia ja kvinoaa voi myös paahtaa popcornimaisesti, jolloin niiden maku korostuu, ja kokeilla niitä vaikka murojen tai myslien joukkoon. Jauhoina ja hiutaleina niillä saa uutta makua ja vaihtelua leivontaan.