Miehet, joilla oli nelikymppisenä matala sydän- ja verisuonitautiriski, säilyttivät toimintakykynsä, onnellisuutensa ja elämänlaatunsa muita paremmin ikääntyessä, osoittaa miesten 50 vuoden seurantatutkimus.

Helsingin yliopiston tutkijat seurasivat lähes 2 700 suomalaista miestä yli 50 vuoden ajan, aina elämän loppuun asti. Seuranta alkoi 1960- ja 1970-luvuilla, kun miehet olivat keskimäärin 42-vuotiaita ja terveitä.

Tutkijat mittasivat viittä sydän- ja verisuoniriskiin vaikuttavaa tekijää: tupakoinnin, painoindeksin, verenpaineen, kolesterolin ja verensokerin. Mitä useampi tekijä oli kunnossa, sitä pidempään miehet elivät.

Miehistä, joilla oli kaikki viisi tekijää kunnossa, 42 prosenttia saavutti 90 vuoden iän. Niistä, joilla yksikään tekijä ei ollut kunnossa, samaan ikään pääsi vain seitsemän prosenttia.

Tutkimus ei pysähtynyt eliniän mittaamiseen. Vuonna 2007, kun eloonjääneet miehet olivat keskimäärin 79-vuotiaita, heiltä kysyttiin toimintakyvystä, onnellisuudesta ja elämänlaadusta.

Myös gerastenian ilmiasua eli kehon haurastumisastetta mitattiin. Miehistä, joilla oli nuorempana kaikki viisi riskitekijää kunnossa, vain kaksi prosenttia oli hauraita vanhuudessa. Sama ryhmä koki myös enemmän onnellisuutta ja psyykkistä hyvinvointia kuin muut. Niillä, joilla yksikään tekijä ei ollut kunnossa, hauraita oli neljäsosa.

– Tavanomainen ajatus on, että joko elää lyhyen ja mukavan elämän tai pitkän ja ikävän. Tämä tutkimus kertoo, että terveellisillä elintavoilla voi saada sekä vuosia että toimintakykyistä elämää, sanoo tutkimuksen johtaja, emeritusprofessori Timo Strandberg Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta ja HUSista tiedotteessa.

Strandberg painottaa, kuinka tutkimuksen mittarit ovat yksinkertaiset ja sovellettavissa kenen tahansa arkeen.

– Painoindeksi, tupakoimattomuus, kolesteroli, verenpaine ja verensokeri ovat kaikki nykyisin mitattavissa ja hoidettavissa. Jos ei elintavoilla, niin tarvittaessa lääkkeillä, jotka ovat turvallisia ja pääosin edullisia, Strandberg sanoo.

Tutkimuksen erityispiirre on sen pituus – miehiä on seurattu koko aikuisiän läpi.

– Olemme olleet tästä kysymyksestä kiinnostuneita pitkään, ja monin paikoin maailmassa aihe on vasta nyt herättämässä huomiota. Meillä tutkimuksen vahvuus on seuranta aivan elämän loppuun saakka, Strandberg toteaa.

Väestön ikääntyessä hoivan tarve kasvaa. Strandbergin mukaan tutkimus tuo uutta motivaatiota riskitekijöiden hoitoon jo ennen kuin ongelmia ehtii syntyä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)