Vaikka ahdistuneisuushäiriöt ovat yleistyneet rajusti sairauspäivärahan perusteena, niihin liittyvä riski siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle on Kelan tuoreen tutkimuksen mukaan huomattavasti pienempi kuin masennuksessa. Muita, vielä heikosti tunnettuja riskejä voi kuitenkin olla.

Ahdistuneisuushäiriöön perustuva pitkä sairauspoissaolo johtaa selvästi harvemmin pysyvään työkyvyttömyyteen kuin masennukseen perustuva poissaolo, osoittaa tuore Kelan tutkimus.

Vuonna 2020 masennuksen vuoksi sairauspäivärahajakson aloittaneista 11 prosenttia siirtyi neljän vuoden kuluessa työkyvyttömyyseläkkeelle. Ahdistuneisuushäiriön perusteella sairauspäivärahajakson aloittaneista vastaava osuus oli selvästi alempi, viisi prosenttia.

– Ahdistuneisuushäiriöistä on tullut 2020-luvulla yleisin peruste pitkille sairauspoissaoloille. Jos nämä pitkät sairauspoissaolot eivät kuitenkaan johda usein pysyvään työkyvyttömyyteen tai työurien katkeamiseen, se on tietenkin hyvä uutinen, sanoo Kelan tutkija Riku Perhoniemi tiedotteessa.

Tulokset poikkeavat aiemmista, 2000-luvun alkupuolta koskevista Suomessa ja Norjassa tehdyistä tutkimuksista. Niissä tulos oli, että ahdistuneisuushäiriö oli masennukseen verrattuna suurempi tai yhtä suuri riski työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että ahdistuneisuushäiriöperusteisissa sairauspoissaoloissa on entistä useammin kyse vähemmän vakavasta oirehtimisesta.

– Voi olla, että mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa haetaan nykyisin entistä herkemmin. Jos ahdistuneisuushäiriön perusteella sairauspäivärahaa hakeneiden joukossa on keskimäärin entistä terveempiä henkilöitä, se voisi selittää aiemmasta poikkeavia tuloksia, pohtii Perhoniemi.

Tuki ahdistuneisuushäiriöstä kärsiville on kuitenkin hyvin erilaista riippuen siitä, onko työssä vai työelämän ulkopuolella.

– Yhä useammalla on kattavia terveyspalveluja sisältävä työterveyshuolto, mikä voi tehostaa työhön palaamista. Tilanne on toki hyvin erilainen, jos on julkisen terveydenhuollon varassa. On vaikea olettaa hyvään ahdistuneisuushäiriön hoitoon pääsyn helpottuneen viime vuosien isojen säästöjen aikana, sanoo Perhoniemi.

Vaikka riski jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle on ahdistuneisuushäiriöissä melko pieni, se ei kerro koko kuvaa työn ulkopuolelle joutumisen riskistä, tutkijat painottavat.

Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleistyneet jonkin verran työkyvyttömyyseläkehakemusten perusteena. Myös työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäysaste on aiemman Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan noussut etenkin mielenterveyden häiriöiden perusteella tehdyissä hakemuksissa, osatyökyvyttömyyseläkkeessä erityisesti ahdistuneisuuteen perustuvissa hakemuksissa.

Hylkäävä työkyvyttömyyseläkepäätös puolestaan ennustaa korkeaa todennäköisyyttä sille, että hakija siirtyy työelämän ulkopuolelle. Monella hylkäävän päätöksen saavalla hakijalla työkyvyttömyys on dokumentoitu puutteellisesti eikä tukea ole välttämättä saatu riittävästi.

Työkyvyttömyyseläkkeelle päätyneiden osuus ei siis kerro koko totuutta työn ulkopuolelle päätymisestä ja menetetyistä tai katkenneista työurista, tutkijat painottavat.

– Voi olla, että ahdistuneisuushäiriöt altistavat työttömyydelle tai muuten työelämän ulkopuolelle päätymiselle. Emme vielä tiedä riittävästi ahdistuneisuuteen perustuvien sairauspoissaolojen jälkeisistä tilanteista, ja tästä tarvitaan ehdottomasti lisää tutkimusta, sanoo Perhoniemi.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)