Vaisaaren lähiön reunamilla Raisiossa sijaitsevan Vanha Mylly -ravintolan nimen syntyhistoriaa on varmaankin turha kysyä – tai näin olettaisi. Yrittäjä Miroslava Kovbel kuitenkin yllättää kertomalla, ettei nimellä ole mitään tekemistä Raision myllyhistorian kanssa.

– Tykkään näistä, aloin Suomeen tultuani keräillä kaikkea, missä on tällaisia myllyjä, Kovbel nauraa ja näyttää puhelimestaan kuvaa posliinisesta tuulimyllystä.

Hänelle se symboloi kodin lämpöä, leipää ja perhettä ja siksi sopi myös ravintolan nimeksi.

Kovbel, 48, on kotoisin Ukrainasta, jossa hän kouluttautui kirjanpitäjäksi ja työskenteli pankkialalla. Suomeen hänet toi ensimmäisen kerran sesonkityö ruohosipulinkerääjänä Laitilassa kesällä 2012. Vuosikymmen sitten hän sai työpaikan ruskolaiselta sikatilalta ja päätti sen myötä muuttaa pysyvästi Varsinais-Suomeen poikansa kanssa.

Kovbelilla oli kuitenkin unelma: oma kahvila-ravintola. Sitä hän lähti toteuttamaan hakeuduttuaan kokkiopintoihin Turun ammatti-instituuttiin vuonna 2023. Vanha Mylly avautui viime toukokuussa.

– Tutkintoni on kielikoetta vaille valmis. Suomi on hirveän vaikea kieli ja olen kokeillut koetta pariin kertaan, mutta yrittäjänä ei ole tarpeeksi aikaa opiskella, Kovbel harmittelee.

Kovbel kehuu opettajiaan, jotka kannustivat yrittäjän polulle. Valmistumisen viivästyminen ei ole ollut este uralla. Kovbel työskentelee seitsemänä päivänä viikossa aamusta iltaan, eli koko ravintolansa aukioloajan. Jaksamaan saa asiakkaiden tyytyväisyys ja ravintolan hyvä yhteishenki.

– Ensimmäinen vuosi on ollut vaikea. Mutta olen todella onnellinen, Kovbel hymyilee.

Suosikikseen yrityksen tarjoamista palveluista hän nostaa pitopalvelupuolen, sillä siinä hänen persoonallisuutensa ja luovuutensa pääsevät loistamaan.

– Järjestämme täällä juhlia ristiäisistä häihin. Niitä tilaavat etenkin ukrainalaiset, kun taas suomalaisia on kiinnostanut eniten pikkujoulut ja talven bliniviikot, Kovbel kertoo.

Kovbel haluaa yhdistää ukrainalaista kulttuuria suomalaiseen. Hän kertoo, että arkiruoan suhteen keittiöt muistuttavat pitkälti toisiaan lihapullineen ja perunamuuseineen. Erot näkyvät juhla-aikoina.

– Me ukrainalaiset emme syö joulun aikaan lihaa, vaan paljon varenikeja, borssia ja kalaa. Järjestimme ukrainalais-suomalaisen brunssin, ja pöydässä oli myös kinkkua, laatikoita ja rosollia suomalaisittain. Kaikki söivät tyytyväisinä yhdessä, Kovbel muistelee.

Ukrainalaisuus näkyy vahvasti Kovbelin ravintolassa. Seinällä on ukrainalaistaustaisten taiteilijoiden töitä sekä ukrainalaisten sotilaiden käytetyistä hylsyistä tekemä tryzub eli Ukrainan kolmikärkinen vaakuna. Tiskin takana lahjaksi saatujen perinteisten nukkejen vieressä on ortodoksisessa kirkossa siunattu ikoni.

– Ukrainalaisuus on yhteisöllisyyttä. Tuemme toinen toisiamme ja nämä ovat kaikki sen symboleja. Ikoni viestittää, että kaikki menee hyvin ja tulee rauha, Kovbel kertoo.

Siinä missä suomi on Kovbelista vaikea kieli, on ukraina hänelle kaikki kaikessa. Hän toivoo, että suomalaiset ymmärtäisivät eron ukrainan ja venäjän kielten välillä.

– Me puhumme ukrainaa, olemme ukrainalaisia. Kielessä on identiteettimme, hän painottaa.

Noora Lindberg