Työkyvyttömyyseläkkeiden ja työeläkekuntoutuksen hylkäykset ovat kasvaneet viime vuosina. Tuore tutkimus tarkastelee ilmiön taustalla olevia tekijöitä sekä auttaa tunnistamaan kehittämiskohteita eläkelaitoksissa ja terveydenhuollossa.

Keva lähti selvittämään, mistä hylkäysten kasvu johtuu ja voidaanko ilmiöön vaikuttaa eläkelaitoksen toiminnalla.

Laajan tutkimuksen mukaan hylkäysten kasvua ei selitä mikään yksittäinen tekijä, vaan taustalla on useita samanaikaisia muutoksia muun muassa lainsäädännössä, ratkaisukäytännöissä, työelämässä sekä sairastavuudessa.

Julkisella sektorilla työkyvyttömyyseläkkeissä hylkäysten osuus on kasvanut kymmenessä vuodessa 27 prosentista 37 prosenttiin. Kun vuonna 2015 työkyvyttömyyseläkehakemuksia hylättiin noin 2 900, oli luku vuonna 2024 noin 4 200. Keva käsitteli vuonna 2024 yhteensä noin 10 100 uutta työkyvyttömyyseläkettä koskevaa hakemusta.

Työeläkekuntoutuksessa hylkäysten kasvu on ollut jyrkempää. Vuonna 2015 hylkäysten osuus oli kymmenen prosenttia, vuonna 2024 jo 57 prosenttia. Kun vuonna 2015 kuntoutusoikeushakemuksia hylättiin 470, oli luku vuonna 2024 runsaat 1500. Keva käsitteli vuonna 2024 yhteensä noin 2700 kuntoutusoikeushakemusta.

Kehitys on ollut samansuuntainen koko työeläkesektorilla. Julkisen sektorin työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäysprosentti on ollut tarkastelujaksolla keskimäärin yhdeksän prosenttiyksikköä yksityistä sektoria pienempi, kuntoutuksessa samalla tasolla yksityisen sektorin kanssa.

Raportin tulokset osoittavat, että yleiset työelämän ja toimintaympäristön muutokset heijastuvat myös työkyvyttömyyseläkkeiden ja työeläkekuntoutuksen hakemiseen. Osa muutoksista on voinut kasvattaa hylkäävien päätösten osuutta, osa taas pienentää sitä. Näitä muutoksia on arvioitu viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Eläkejohtaja Merja Paananen pitää raporttiin koottua tutkimus- ja tilastotietoa arvokkaana.

– Meillä oli tarve ymmärtää syvällisemmin, mistä hylkäysosuuksien kasvu johtuu ja mikä selittää ilmiötä. Tätä lähdimme Kevassa laajalla ja moniammatillisella asiantuntijoiden joukolla selvittämään, Paananen sanoo.

Tulokset antavat entistä paremmat eväät tunnistaa kehittämiskohteita hakemusprosessin sujuvoittamiseksi sekä omassa toiminnassa että yleisemmin yhdessä muiden eläkealan toimijoiden kanssa.

Vaikka haettujen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on pysynyt lähes ennallaan ja työeläkekuntoutuksen hakemusmäärä pienentynyt, hylkäävien päätösten osuus on kasvanut voimakkaasti kuluneen vuosikymmenen aikana.

Hylkäysten kasvuun vaikuttaneissa tekijöissä on nähtävissä eroavaisuuksia, kun tarkastellaan työkyvyttömyyseläkkeitä ja työeläkekuntoutusta.

Työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisen edellytykset ovat säilyneet varsin muuttumattomina. Eläkeuudistukset ovat tuoneet mukanaan muutoksia myös työkyvyttömyyseläkkeisiin ja sen hakemiseen, kuten vanhuuseläkeiän asteittaisen nousun sekä työuraeläkkeen, mutta työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisedellytyksiin ei olla suoraan puututtu.

Työeläkekuntoutuksessa hylkäävien päätösten kasvua on ollut koko tarkastelujakson, mutta erityisesti vuoden 2020 jälkeen. Kasvu liittyy muun muassa kuntoutuksen edellytyksenä olevaan todennäköisen työkyvyttömyyden uhan vaateeseen.

– On ollut myönteistä nähdä, että yhteisin eläkevaroin kustannettavalta työeläkekuntoutukselta edellytetään vaikuttavuutta ja lakiin kirjattujen kuntoutuksen edellytysten noudattamista. Hakemusmäärien merkittävä väheneminen ja hylkäävien kuntoutuspäätösten kasvu herättää kuitenkin väistämättä kysymyksen, vastaako ammatillinen kuntoutus enää tämän päivän työelämän ja kuntoutujien haasteisiin, Merja Paananen pohtii.

Kun työkyvyn menetyksen uhka on todennäköinen, ollaan usein jo liian myöhäisessä vaiheessa, jotta kuntoutus olisi vaikuttavaa ja sen avulla voitaisiin estää tai vähintään myöhentää eläkkeelle siirtymistä.

Kuntoutuksen uudelleen suuntaaminen vastaamaan esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien haasteita, joustavuuden lisääminen ja kuntoutuksen entistä varhaisempi hyödyntäminen ovatkin asioita, joita työeläketoimijat ovat jo nostaneet esille keinoina kuntoutuksen parempaan hyödyntämiseen ja työkyvyttömyyseläköitymisen vähentämiseen.

Mielenterveyden häiriöt ovat työkyvyttömyyseläkkeissä yleisin hylkäyksen taustalla oleva sairaus, ja erityisesti nuorten ja vanhempien ikäryhmien hylkäysosuudet ovat kasvaneet.

Tutkimus osoittaa, että yleinen työkyvyttömyyseläköitymisen peruste, masennus, on kääntynyt laskuun, kun taas ahdistuneisuushäiriöt ovat kasvaneet eläke- ja etuushakemusten taustalla olevana sairautena. Tämä on merkittävä taustatekijä hylkäävien päätösten kasvulle, koska ahdistuneisuus- ja muut stressihäiriöt, joita ei katsota vakaviksi mielenterveyden häiriöksi, eivät pääsääntöisesti oikeuta eläkkeeseen.

Myös mahdollista eläkkeen tai kuntoutuksen hakemista edeltävissä mielenterveysperusteisissa sairauspoissaoloissa on ollut kasvua, ja tätä on voinut vauhdittaa työelämän yleinen epävarmuus.

Kuormitusta aiheuttavat muun muassa työn sirpaloituminen, lisääntynyt etätyö, digitalisaatio sekä työelämän yleinen epävarmuus ja yhteiskunnalliset uhat ja kriisit. Myös fyysisen aktiivisuuden väheneminen ja sen seurauksena ylipainon ja päihdeongelmien lisääntyminen ovat työkyvylle konkreettisia ja kasvavia riskejä, jotka aiheuttavat sairauspoissaoloja ja voivat lopulta lisätä eläkkeen hakemisen riskiä.

– Uuden oppimisesta sekä mukautumis- ja päätöksentekokyvystä on tullut työelämässä yhä tärkeämpää. Samalla työelämässä ja ehkä vapaa-ajallakin kognitiivinen ja psyykkinen kuormitus ovat lisääntyneet. Työkyvyn haasteista on tullut monisyisempiä. Siksi on tärkeää tunnistaa työkykyä uhkaavat riskit ajoissa. Kevassa onkin tarjottu viime vuosina työnantajien käyttöön ja ennakoinnin tueksi työkalua, joka havainnollistaa työkyvyttömyysriskiä hyödyntämällä sairauspoissaolotietoa, sanoo johtajaylilääkäri Tuula Metsä tiedotteessa.

Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että hoitavien lääkäreiden osaaminen ja työolosuhteet vaihtelevat paljon, mikä on voinut vaikuttaa lausuntojen laatuun ja siten eläkelaitoksen ratkaisuihin. Etävastaanottojen yleistyminen on heikentänyt B-lausuntojen laatua ja vaikeuttanut vakuutuslääkärin mahdollisuuksia arvioida hakijan toimintakykyä. Tämä johtaa helposti hakemuskäsittelyn pitkittymiseen, koska eläkelaitos päätyy pyytämään lisäselvityksiä hakemuksen ratkaisemiseksi.

Huolellisesti laaditut B-lausunnot ja toimintakyvyn dokumentointi ovat siksi ensiarvoisen tärkeitä ratkaisutoiminnan kannalta ja jotta hakemuspolut eivät aiheettomasti pitkittyisi.

– Olemme jo pidempään pyrkineet vahvistamaan hoitavien tahojen osaamista vakuutuslääketieteestä ja työkyvyn arvioinnin kriteereistä. Tärkeää on myös lisätä hoitavien tahojen tietoisuutta hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin roolien eroista eläke- ja kuntoutusprosesseissa, toteaa Tuula Metsä.

Kaikkien tahojen tavoite on auttaa hakijaa oikeanlaisen tuen pariin. Työkyvyn heikentyessä varhaisen tuen ja henkilökohtaisen ohjauksen tarve korostuvat. Erityisesti hylkäävän päätöksen saaneet tulisi ohjata tarkoituksenmukaisiin palveluihin tai vaihtoehtoisiin ratkaisuihin.

Eläkelaitosten tavoite on ratkaisulinjan pitäminen vakaana, lainmukaisena sekä sellaisena, joka kohtelee hakijoita yhdenmukaisesti.

Julkisessa keskustelussa sekä joissain tutkimuksissa on nostettu esiin kysymys eläkelaitosten kiristyneestä ratkaisulinjasta. Ratkaisulinjan kiristyminen on osittain totta. Kuntoutuksessa tiukempi pitäytyminen lain sanamuodossa on vaikuttanut hylkäävien päätösten kasvuun. Tutkimuksessa tarkastellulla kymmenen vuoden ajanjaksolla on myös ratkaisutoiminnassa yhä enemmän korostettu hakijan jäljellä olevan työkyvyn merkitystä. Sairauden sijaan eläkeoikeutta arvioitaessa päähuomio kiinnittyy siihen, mitä työtä hakija voi vielä tehdä. Toimintaympäristössä, lainsäädännössä sekä hakijoissa tapahtuneella muutoksella on ollut merkittävä vaikutus hylkäävien päätösten kasvuun.

Ratkaisulinjan vakauden puolesta puhuu muuan muassa se seikka, että vaikka valitukset koskien oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ja erityisesti kuntoutukseen ovat hieman kasvaneet, eivät muutoksenhakuasteessa muuttuneiden päätösten osuus ole juuri muuttunut.

Tutkimus osoittaa, että työkyvyttömyyseläkkeiden hakemusmäärä ei ole muuttunut merkittävästi vuosina 2015–24. Kaikkiaan työkyvyttömyyseläkehakemusten määrä on kasvanut noin 3,5 prosenttia. Työeläkekuntoutuksen hakemusmäärät ovat merkittävästi vähentyneet.

Hylkäysten kasvu paikantuu tarkasteluajalla erityisesti määräaikaisiin eläkelajeihin sekä pysyvään täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Eniten kasvua on ollut nuoremmissa ja iäkkäämmissä ikäluokissa. Työllisyystaustaisten hakijoiden osuus on pienentynyt, erityisesti työkyvyttömyyseläkkeen hakijoissa. Työllisyystaustaisella on pienempi riski saada hylkäävä päätös.

Hylkäyksen riskiä lisäävät nuori ikä, tietyt diagnoosit (esimerkiksi selkäsairaudet, masennus, ahdistuneisuushäiriöt) ja rikkonainen työhistoria. Toisaalta työllisyystausta ennen hakemusta ja pitkä sairauspoissaolojakso voivat pienentää hylkäyksen riskiä. Hakijan työmarkkina-asema ja työllisyystausta voivat vaikuttaa myös sitä kautta, onko hakija oikeutettu työterveyshuoltoon vai ei. Hakijat, joilla ei ole työllisyystaustaa ja työterveyshuollon tukea käytettävissään, saavat useammin hylkäävän päätöksen hakemukseensa.

Analyysi toistuvasta hakemisesta paljastaa, että noin puolet hylkäyksen saaneista ei hae uudelleen. Toisaalta noin puolet hylkäävän päätöksen saaneista hakee uudelleen, mutta saa suurella todennäköisyydellä uuden hylkäävän päätöksen. Tämä herättää kysymyksen siitä, jääkö osa hylkäävän päätöksen saaneista ilman ohjausta muista vaihtoehdoista.

Työeläkekuntoutuksen ja työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäykset julkisella sektorilla 2015–24 -tutkimusraportti tiedotteen liitteenä.

Tutkimuksen tavoite oli analysoida, mitä tilastoista ja rekisteriaineistoista esille saatava tieto kertoo sekä työeläkekuntoutuksen että työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäävien päätösten määrän kasvusta erityisesti julkisella sektorilla. Tarkastelujaksona oli vuodet 2015–24.

Hylkäävien päätösten lisääntymiseen ei ollut osoitettavissa yksittäistä tai ilmiselvää syytä, joka selittäisi sen ja jonka korjaamalla tilannetta saataisiin muutettua. Siksi tutkimuksessa pohdittu myös laajemmin sitä, mitä yhteiskunnassa, lainsäädännössä ja työelämässä on samaan aikaan tapahtunut ja voiko sillä olla merkitystä hylkäävien päätösten kasvun taustalla.

Tutkimuksen perimmäinen tavoite oli paitsi lisätä ymmärrystä myös tutkia, onko hylkäävien päätösten taustalla tekijöitä, joihin olisi mahdollista vaikuttaa eläkelaitoksen toimin.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)