Kasvintuotannon toteutuneet taloudelliset tulokset viime vuodelta ja ennakkotulokset tälle vuodelle osoittavat viljantuotannon taloudellisten haasteiden kärjistyvän. Tuleva kasvukausi ei tuo asiaan helpotusta. Tulokset käyvät ilmi ProAgrian Lohkotietopankin pinta-alaltaan suurimpien peltoviljelykasvien tuotantokustannuslaskelmien tuloksista ja niiden pohjalta laadituista ennakkolaskelmista.

Kasvintuotannon taloudellinen tulos nettovoittona tai -tappiona ilmaistuna ProAgria Lohkotietopankin aineistojen mukaan. Viime vuoden tulos on toteutuneista tuotantokustannuslaskelmista ja kuluvan vuoden on laskettu ennakkotulos Luken keskisatojen mukaan. Nettovoitto tai -tappio kuvastaa taloudellista tulosta, jossa kaikista tuotoista (satotuotot ja tuet) on vähennetty kaikki kustannukset (muuttuvat, työ ja kiinteät kulut).

Viime vuonna viljojen taloudellinen tulos oli keskimäärin runsas 200 euroa hehtaarilta tappiollinen, ja ennakkotulos tälle vuodelle näyttää samansuuruista tappiota paremmasta satotasosta huolimatta. Viljoista heikointa tulosta tekee tänä vuonna rehuohra, joka on tappiolla peräti 345 euroa hehtaarilta. Rukiilla sekä syys- ja kevätvehnällä tulos on viljoista parhain, mutta keskimäärin kuitenkin runsas 150 euroa hehtaarilta tappiollinen.

Viljantuotannon tappiollinen tulos johtuu maailmalla ja meillä hyvien satojen myötä merkittävästi laskeneista sadon myyntihinnoista. Sadon kotimaan myyntihinnat ovat laskeneet vuosien 2023–24 tasosta noin 36 euroa tonnilta. Lisäksi viljelyn kustannukset ovat nousseet lähes kestämättömälle tasolle, mikä yhdessä heikon hintatason kanssa johtaa merkittäviin tappioihin.

Viljelyn monipuolistaminen mahdollisuuksien mukaan öljy- ja palkokasveilla, kuminalla ja sokerijuurikkaalla parantaa tilakohtaista tulosta ja vähentää pelkästään viljoihin nojaavan viljelyn hintariskejä.

Kuluvan vuoden ennakkotulosten mukaan rypsi, rapsi, herne, härkäpapu ja kumina tekevät noin 200 euroa hehtaarilta parempaa tulosta kuin viljat. Näistä erikoiskasveista kuminan ja kevätrapsin tulos yltää noin 50 euroa hehtaarilta nettovoiton puolelle, kun taas herneen tulos jää selvästi viimevuotista heikommaksi. Sokerijuurikas, jonka sadot tänä vuonna eivät onnistuneet niin hyvin kuin viime vuonna, erottuu ennakkolaskelmissa edelleen selvästi kannattavimpana kasvina 730 euron hehtaarikohtaisella nettovoitolla. Myös syysrapsi, jonka viljelyala toki oli pieni, lukeutuu tämän vuoden onnistujiin hyvän talvehtimisen ja sadon myötä.

Kannattavuusnäkymiin ei ole tulossa helpotusta ensi vuodelle 2026, sillä näköpiirissä ei ole mitään tekijää, mikä nostaisi viljan hintatasoa merkittävästi, ja toisaalta lannoitteet ensi vuodelle on jo ostettu noin 15 prosenttia kalliimmalla hinnalla kuin mitä ne olivat tämän vuoden viljelyssä.

Tämän vuoksi ensi kesän viljelysuunnitelmia on pohdittava tarkkaan ja mietittävä vaihtoehtoja perinteiseen viljantuotantoon, etenkin lohkoilla, joiden sadontuottokyky ei riitä hyviin satotasoihin. Tällaisille pelloille viherlannoitusnurmi ja maanparannuskasvit ovat ehdottoman hyviä ja taloudellisestikin parempia vaihtoehtoja viljalle, ja tarjoavat samalla myös peltolohkoille kasvukunnon kohennusta.

Viljelypäätösten ja -sopimusten pohjalla tulisi olla oman tilan tiedoilla ja kustannuksilla tehdyt ennakkolaskelmat hehtaarisatovaatimuksen ja sadon hintavaatimuksen määrittelemiseksi. Ensi vuodelle tehtyjen ennakkolaskelmien ja ensi syksyn hintanäkymien mukaan viljoista olisi saatava huippusatoja, noin 5,2–6,7 tonnia hehtaarilta, kustannusten kattamiseksi. Öljykasveilla vastaava satovaatimus on 1,7 tonnia hehtaarilta ja palkokasveilla kolme tonnia hehtaarilta. Näillä näkymin öljykasvien ja viljan hintasuhde on ensi kasvukaudelle ennätyksellisen korkea öljykasvien hyväksi. Tämä puoltaa öljykasvien ottamista mukaan ensi kesän viljelyyn. Näiden, kuten muidenkin erikoiskasvien viljely, olisi syytä keskittää vain hyväkuntoisille peltolohkoille.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)