Tutkimusten mukaan lapsilla on suuria yksilöllisiä eroja matemaattisissa taidoissa jo koulun alkaessa. Nämä erot ovat hyvin pysyviä tai jopa kasvavat koulupolun edetessä. Tästä syystä on tärkeää ymmärtää matemaattisten taitojen varhaista kehitystä ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

Turun yliopiston väitöskirjatutkija, KM Heidi Harju tarkastelee väitöskirjassaan 3–5-vuotiaiden lasten numerojärjestystaitojen kehitystä. Numerojärjestystaidoilla tarkoitetaan väitöstutkimuksessa lasten taitoa järjestää esinejoukkoja niiden lukumäärän mukaan – pienimmästä suurimpaan.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet numerojärjestystaitojen ennustavan vahvasti myöhempää matemaattista osaamista. Harjun mukaan numerojärjestystaitojen tärkeyttä on korostettu tutkimuksissa, mutta niiden kehitystä on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän.

– Onnistuimme väitöstutkimuksessani seuraamaan lapsia juuri niinä ikävuosina, kun numerojärjestystaidot alkoivat kehittyä, Harju kertoo tiedotteessa.

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että lapsissa on eroa siinä, miten usein he kiinnittävät oma-aloitteisesti eli spontaanisti huomiota matemaattisiin piirteisiin kuten lukumääriin tai numeroihin ympäristössään. Harjun väitöstutkimuksessa selvitettiin myös sitä, kiinnittävätkö lapset spontaanisti huomiota numerojärjestykseen erilaisissa leikinomaisissa tilanteissa.

Spontaanilla huomion kiinnittämisellä numerojärjestykseen tarkoitetaan sitä, että lapsi tunnistaa ja hyödyntää numerojärjestystä oma-aloitteisesti ilman ohjausta. Lapsi esimerkiksi päättää rakentaa palikkatornin niin, että alimmaksi tulee yksi punainen palikka, sen yläpuolelle kaksi sinistä ja ylimmäksi kolme keltaista palikkaa.

– Väitöstutkimuksessani kehitettiin uusia menetelmiä, joiden avulla lasten spontaania huomion kiinnittämistä numerojärjestykseen voidaan tutkia. Menetelmien avulla osoitettiin onnistuneesti, että jotkut lapset kiinnittävät huomiota numerojärjestykseen useammin kuin toiset.

Väitöstutkimus osoitti, että myös lasten numerojärjestystaidoissa ja niiden kehityksessä oli suuria yksilöllisiä eroja.

– Nämä osataidot vaikuttavat yksilöllisten erojen muodostumiseen matemaattisissa taidoissa ennen kouluikää ja siksi niiden kehitystä tulisi tukea, Harju sanoo.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että lasten numerojärjestystaitojen kehitys on monivaiheinen prosessi, joka edellyttää lapselta aiemman matemaattisen tiedon yhdistämistä. Pelkät lukumäärän tunnistamisen taidot eivät vielä takaa, että lapsi osaisi järjestää lukumääriä pienimmästä suurimpaan.

Lisäksi havaittiin, että lapset, jotka huomaavat ja hyödyntävät numerojärjestystä useammin erilaisissa tilanteissa, ovat keskimäärin pidemmällä matemaattisissa taidoissaan. Tämä saattaa selittyä sillä, että he saavat enemmän harjoitusta ja siten vahvistavat osaamistaan oma-aloitteisesti.

Harju toivoo, että hänen väitöskirjansa korostaa lasten oppivan hyvinkin edistyneitä matemaattisia taitoja ennen kouluikää.

– Näitä taitoja voidaan tukea arjessa hyödyntämällä matemaattisia piirteitä erilaisissa tilanteissa.

Hänen mukaansa väitöskirja on erityisen merkityksellinen nykytilanteessa, jossa uutisoidaan matemaattisten taitojen jatkuvasta laskusuunnasta ja osaamisen eriytymisestä.

– Matemaattisten taitojen yksilöllisten kehityspolkujen parempi ymmärtäminen mahdollistaa taitojen kehittymisen tehokkaamman tukemisen. Näin lapsille voidaan turvata tasavertaiset valmiudet koulupolun alkuun, Harju sanoo.

Harju esittää väitöskirjansa Spontaneous focusing on numerical order and numerical ordering skills in early mathematical development julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa tiistaina 28. lokakuuta kello 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3-luentosali, Assistentinkatu 7).

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteydellä.

Vastaväittäjänä on professori Bert Reynvoet (KU Leuven, Belgia) ja kustoksena professori Minna Hannula-Sormunen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)