Puinnit alkoivat heinäkuun lopulla siemenheinien, syysrypsin ja syysvehnän korjuulla. Elokuun alusta päästiin puimaan myös aikaisia ohria, ruista, hernettä ja kuminaa. Tällä hetkellä puitavasta alasta on korjattu 15 prosenttia, ja sadonkorjuussa ollaan keskimääräisessä aikataulussa. Sadot ovat tähän mennessä puiduissa kasvustoissa vaihdelleet paljon. Syysvehnän sadot ovat olleet hyviä, mutta etenkin ohra ja herne kärsivät pahoin kesäkuun runsaista sateista.

Rukiin ja syysvehnän puinnit ovat tällä hetkellä vähän yli puolessa välissä, ja kuminasta on korjattu 70 prosenttia. Syysrypsi ja -rapsi on joillakin alueilla korjattu jo kokonaan, mutta toisilla alueilla niiden korjuu on vasta alussa.

Kevätviljoista ohraa on puitu eniten, noin 15 prosenttia alasta. Myös kauran puinnit ovat alkaneet, ja alasta on korjattu tähän mennessä vajaa kymmenen prosenttia. Sen sijaan kevätvehnän puinnit eivät ole vielä juurikaan käynnistyneet lukuun ottamatta aivan Etelä-Suomen rannikkoaluetta, jossa noin 5–10 prosenttia alasta on puitu.

Herneestä on puitu hieman yli viisi prosenttia alasta, eniten Kymenlaaksossa, jossa jo kolmannes alasta on korjattu. Härkäpavun, kevätrypsin ja kevätrapsin puinnit eivät ole vielä alkaneet. Niiden korjuuseen päästään aikaisintaan syyskuun alussa.

Puinteja ovat jonkin verran hankaloittaneet rajujen ukkoskuurojen takia lakoon menneet kasvustot sekä rikkakasvien runsastuminen. Etenkin herne on kärsinyt, ja lähes puolet sen alasta on laossa. Myös rukiista noin kolmannes alasta on lakoontunut, ja rypsiä on laossa noin 15 prosenttia. Ohrasta, kaurasta ja kevätvehnästä 5–10 prosenttia on laossa. Lakoontuminen myös heikentää sadon laatua.

Alkukesän koleus ja runsaat sateet sekä heinäkuun pitkä hellekausi ovat verottaneet satonäkymiä. Viileä ja kostea sää viivästytti kylvöjä, ja runsaana jatkuneet sateet kellastuttivat kasvustoja paikoin. Kovien ukkoskuurojen jälkeinen pelloilla seisonut vesi aiheutti ongelmia erityisesti ohralle, herneelle ja perunalle. Kasvukauden aikana on saatu sateita useilla alueilla yli 250 millimetriä, Kymenlaaksossa jopa 400 millimetriä. Keskimääräinen kesän sademäärä on Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan ollut viimeisen 30 vuoden aikana noin 200 millimetriä.

Heinäkuun pitkäkestoinen helle taas aiheutti stressiä viljelykasveille, lyhensi kukinta-aikaa, häiritsi jyvien täyttymistä ja tuleennutti kasvustoja ennenaikaisesti, mikä on näkynyt pienenä jyväkokona viljoilla ja vajaasti kehittyneinä lituina öljykasveilla. Hellejaksosta kärsivät ennen kaikkea myöhään kylvetyt ja heikot kasvustot, jotka käytännössä kuivuivat pystyyn.

Sitä vastoin syysviljojen satonäkymät näyttävät tänä vuonna paljon viimevuotisia paremmilta. Sekä rukiin että etenkin syysvehnän hehtaarisatojen arvioidaan olevan parhaimmillaan 20–30 prosenttia viimeisen viiden vuoden keskisatoja parempia. Sen sijaan laadussa on vaihtelua, ja paikoin hehtolitrapainot ja valkuainen näyttävät jääneen mataliksi syysvehnällä. Tieto laadusta tarkentuu puintien edetessä.

Kevätviljoista kevätvehnällä ja kauralla on parhaimmat satonäkymät, kun taas ohran sato jää niitä heikommaksi. Ohran ja kauran jyvät ovat paikoin olleet pieniä ja hehtolitrapainot matalia. Tautipaine on noussut kasvukauden loppua kohden. Punahometta ei ole kuitenkaan toistaiseksi havaittu.

Herneen satonäkymät ovat viime vuotta heikommat, ja vaihtelu on suurta. Keskimäärin lähes neljänneksen hernekasvustoista arvellaan kärsineen huonoista sääoloista. Syysöljykasvit eivät tuottaneet niin suurta satoa kuin kasvustot antoivat odottaa, ja tähän mennessä puidut sadot ovat olleet monin paikoin pettymyksiä. Kevätöljykasvien kasvuun lähtö oli hyvää ja tuholaispaine viime vuosia pienempi, mutta heinäkuun pitkä hellejakso lyhensi kukinta-aikaa ja vähensi pölyttäjien aktiivisuutta, mikä todennäköisesti näkyy heikentyneenä satona. Kevätrypsikasvustoista keskimäärin lähes kolmanneksen arvioidaan kärsineen kesän haastavista sääoloista, ja kasvustoa on mennyt lakoon. Kuminassa on päästy keskimääräisiin satoihin, ja laatu on ollut hyvää. Sokerijuurikkaan kasvu on vielä kesken, mutta sen satonäkymät ovat hyvät.

On huomattava, että pääosalla viljelykasveista korjuukausi on vasta alussa, ja paljon voi vielä tapahtua suuntaan tai toiseen ennen kuin kaikki sato on saatu korjattua turvallisesti varastoon. Epävakainen sää sadekuuroineen uhkaa keskeyttää sadonkorjuutöitä ja on riski sadon laadulle.

Säilörehunurmet kasvoivat alkukesän kosteudessa ja viileydessä hyvin. Ensimmäisen sadon määrä ja laatu olivat hyviä, joskin vaihtelua oli eri alueilla. Osalla tiloista sateet haittasivat korjuuta ja heikensivät laatua.

Toisen nurmisadon korjuu tehtiin valtaosalla alueista heinäkuun loppupuolella, ja sadon määrä ja laatu olivat pääosin onnistuneita. Nurmi on toisen niiton jälkeen lähtenyt hyvin kasvuun, ja kolmannesta sadosta ennakoidaan siten myös hyvää. Kolmannen sadon korjuuseen kaikilla tiloilla ei ole enää tarvetta, ja se aiotaan tehdä keskimäärin noin 35 prosentilta säilörehualasta.

Uusien syyskasvien kylvöt vuoden 2026 satoa varten ovat alkaneet. Syyskasvien kylvöalan ratkaisee sää ja se, kuinka paljon peltoa ehtii vapautua kylvöihin riittävän aikaisin tämän kasvukauden puinneilta. Syyskasvien alan arvioidaan pysyvän lähes samansuuruisena kuin viime syksyn kylvöissä. Yleensä samat tilat viljelevät vuodesta toiseen syyskasveja.

Syysrapsin ja -rypsin kylvöt tehtiin elokuun ensimmäisillä viikoilla, ja kylvöalat näyttävät jäävän noin 10–20 prosenttia viimevuotista pienemmiksi. Sopivien lohkojen puute ja pettymykset sadoissa ovat voineet vaikuttaa heikentyneeseen kylvöintoon.

Syysviljat kiinnostavat paremman satotason ja kasvukauden äärevien sääolojen vuoksi. Syysviljat hyödyntävät alkukasvukauden kosteuden paremmin kuin kevätviljat ja sietävät paremmin kuivuutta ja märkyyttä. Syysrukiin kylvöaika on menossa parhaillaan, ja syysvehnää kylvetään syyskuun ensimmäisillä viikoilla. Juuri kylvöaika vaikuttaa syysviljojen menestymiseen merkittävästi. Myöhään kylvetyt syysvehnät kärsivät talvesta herkemmin, ja niiden kasvuun lähtö keväällä on heikompaa kuin optimiaikaan kylvetyillä.

Syysrukiin kylvöalat pysyttelevät samoina, tosin Etelä-Pohjanmaalla alan arvioidaan kasvavan viisi prosenttia, kun taas Uudellamaalla ja Etelä-Suomen rannikkoalueilla ala pienenee 20 prosenttia. Syysvehnän kylvöaikeet pysyvät myös pääosin samoina, mutta Uudellamaalla ja Etelä-Pohjanmaalla alan arvioidaan kasvavan kymmenen prosenttia, kun Etelä-Suomen rannikkoalueella sen arvellaan pienenevän 20 prosenttia.

Muista syysviljoista syysruisvehnän pinta-alan arvioidaan nousevan edelleen hyvien sato-odotusten myötä, samoin syysohra kiinnostaa.

Erilaisia kotimaisia marjoja on edelleen hyvin saatavilla. Mustaherukkaa poimitaan parhaillaan sen päätuotantoalueelta Itä-Suomesta. Viileä alkukesä johti marjojen epätasaiseen kypsymiseen, mikä pidensi satokautta. Tänä vuonna Itä-Suomessa oli myös poikkeuksellisen pitkä helle- ja kuivuusjakso, mikä pienensi marjasatoa.

Myös pensasmustikan sadonkorjuu on käynnissä. Vadelman sadonkorjuu jatkuu kasvutunneleissa, joista aletaan saada lisäksi kotimaista karhunvatukkaa. Avomaan mansikan pääsatokausi on ohi, mutta satoa kerätään vielä keväällä istutetuista taimista. Lisäksi mansikan poiminta kasvutunneleissa jatkuu.

Ahvenanmaalta on odotettavissa normaali omenasato, mutta päärynää saadaan vähemmän kuin viime vuonna. Manner-Suomen puolella omenasato on keskimääräistä heikompi.

Avomaan vihanneksia saadaan nyt runsaasti, ja valikoima on laajimmillaan. Esimerkiksi erilaisia kaaleja on tarjolla hyvin. Pitkä hellekausi aiheutti kasvihuonevihannesten, kuten tomaatin ja kurkun, sadoissa jonkin verran heilahtelua, mutta kauppoihin on saatu toimitettua riittävästi tuotteita.

Kasvutilannekatsaus on laadittu ProAgria-keskusten asiantuntijoiden antamien tietojen pohjalta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)