Katsoin hautajaislähetystä Vatikaanista. Conclave-elokuvan nähtyäni kävi mielessä, moniko kardinaaleista mietti mahdollisuutensa koittaneen.

Paavin kuolema voisi olla jo ”last season”. Kuolleet unohdetaan nykyisin nopeasti. Silloinkin, kun he uudistavat niinkin konservatiivista instituutiota kuin katolinen kirkko.

Maailman merkittävimmän uskonnollisen johtajan kuolema kosketti laajasti. Paavi Franciscus edusti sellaista humanismia, jonka moni on pelännyt olevan katoava luonnonvara. Franciscusta on pidetty kaikkein kristillisimpänä paavina, sillä hän piti vähäosaisten, köyhien, sairaiden ja vähemmistöjen puolia.

Vatikaanissa valuneet kyyneleet olivat surua hyvyyden menetyksen puolesta. Tuntuu, että paavin myötä kuoli empatia.

Iloinen uutinen on, että jokainen meistä voi toimia kuin paavi. Jos tuntosarvemme viestivät, ettei kaikki ole kohdillaan, voimme pysähtyä tarjoamaan apua. Tällaista keskustelua on käyty esimerkiksi ”Naantalin ensimmäisen kodittoman” tilanteesta Naantalilaiset parempi versio -Facebook-ryhmässä.

Ihmiskunnan parempaa versiota edusti bussinkuljettaja, joka Lounais-Suomen poliisilaitoksen julkaisun mukaan oli huolestunut, kun iäkäs matkustaja ei ollut tapansa mukaan noussut kyytiin. Kuljettajan välittämisen ansiosta poliisi saattoi kiittää julkisesti, että henkilö sai apua ajoissa.

Itse olen pyörtynyt KOP-kolmion aulassa. Kukaan ei tullut auttamaan. Heräiltyäni itsekseni suuntasin taksilla A-sairaalaan. Siellä sijaitsi silloin ensiapu, jossa ei tarvinnut vaatia hoitoa. Silloinkin se oli täynnä liikaa ja liian vähän juoneita, helle kun oli.

Kävellessäni sairaalasta kotiin mietin oppituntia ihmisyydestä. Arvotamme toisiamme rankasti ulkonäön perusteella. Edes siististi pukeutuva, keskiluokkainen ”standardikansalainen” ei saa apua, koska emme halua sekaantua. Pahinta on välinpitämättömyys.

Jokaisella on ilmoitusvelvollisuus hätätilanteesta. Silti liian usein ihmistä kiinnostaa vain oma pelastustie.

Hyvyys ei onneksi maailmasta kulumalla katoa. Viljelkäämme sitä toivottavasti myös uusimman paavin tavoin.

Eveliina Portnoj