Vastasyntyneillä erilaiset sydämen rytmin poikkeavuudet ovat yleisiä, mutta vaarattomien ja poikkeavien ilmiöiden erottaminen toisistaan voi olla haastavaa. Nykyiset viitearvot perustuvat pääosin 1980-luvulla tehtyihin Holter-tutkimuksiin, jotka eivät täysin vastaa kliinisessä työssä havaittuja löydöksiä. Lääketieteen lisensiaatti Asta Uusitalo hyödynsi väitöstutkimuksessaan nykyaikaista Holter-rekisteröintiä vastasyntyneen sydämen sykkeen ja rytmin tutkimisessa ja laati viitearvot vastasyntyneen sykkeelle.

Sydämen syke on keskeinen terveydentilan mittari. Vastasyntyneiden sykkeen ja rytmin seurantaan käytetään yhä useammin jatkuvia monitorointimenetelmiä sairaalassa, mutta lisääntyvässä määrin myös kotona – kuten kuluttajille suunnattuja älysukkia. Erilaiset sykkeen ja rytmin poikkeamahälytykset saattavat aiheuttaa huolta niin vanhemmissa kuin terveydenhuollon ammattilaisissakin.

Sydänfilmin eli EKG:n vuorokausirekisteröinti tunnetaan kehittäjänsä mukaan Holter-rekisteröintinä. Holter-rekisteröinnissä potilaalla on rintakehälle kiinnitetyt monitorointilätkät ja pieni mukana kulkeva tallennuslaite. Holter-rekisteröinnillä saadaan tarkempaa tietoa sydämen rytmistä kuin tavanomaisella sairaalan potilasmonitoroinnilla.

Uusitalon tutkimuksessa tarkasteltiin sekä terveiden että sairaalassa hoidossa olleiden täysiaikaisten vastasyntyneiden Holter-rekisteröintien löydöksiä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että syketaso nousi merkittävästi kolmannen ja yhdeksännen ikäpäivän välillä: nuorimmilla oli yli 20 lyöntiä minuutissa matalampi syke kuin vanhimmilla.

– Tulosten perusteella laskimme ikäpäiväkohtaiset viitearvot vastasyntyneen sykkeelle, jotka vastaavat havaittua fysiologista syketason nousua. Laskennallinen sykkeen alaraja oli 56 lyöntiä minuutissa kolmen päivän ikäisillä ja 78 lyöntiä minuutissa yhdeksän päivän ikäisillä vastasyntyneillä. Näiden viitearvojen perusteella tyypillinen vastasyntyneen matalan sykkeen määritelmä, 80 lyöntiä minuutissa, ei sovellu yleiseksi alarajaksi normaalille sykkeelle tässä ikäryhmässä, Uusitalo kertoo tiedotteessa.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että eteis- ja kammiolisälyöntien esiintyvyys oli terveillä vastasyntyneillä yleisempää verrattuna aiempiin tutkimuksiin. Runsaampi lisälyöntisyys oli yhteydessä tiheälyöntisyysrytmihäiriöihin. Mielenkiintoinen havainto oli, että lyhyitä, yksittäisiä rytmihäiriöpyrähdyksiä havaittiin myös yhdeksällä prosentilla terveistä vastasyntyneistä. Näiden rytmihäiriöiden kliinisen merkityksen selvittäminen vaatii kuitenkin lisätutkimuksia.

Tutkimus osoitti, että matalan sykkeen tai lisälyöntien vuoksi tehty Holter-tutkimus oli harvoin diagnostisesti merkittävä, jos 12-kytkentäinen EKG ja kliininen tutkimus olivat normaalit.

– Oikein kohdennettu Holter-tutkimus säästää kustannuksia ja vähentää vanhempien tarpeetonta huolta, Uusitalo toteaa.

Uusitalon lastentautiopin alaan kuuluva väitöskirja Heart Rate and Rhythm in Newborns During 24-hour Electrocardiographic Monitoring tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 14. helmikuuta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)