Eduskunta hyväksyi lasten oikeuksien päivänä 20. marraskuuta hallituspuolueiden enemmistöllä kaksi lakia, jotka heikentävät merkittävästi erityislasten tilannetta. Erityisesti lait kuntoutusetuuksien alaikärajan nostamisesta 16 vuodesta 18 vuoteen sekä Nuotti-valmennuksen rajaamisesta kuntoutusrahan ulkopuolelle ovat päätöksiä, jotka kohdistuvat erityisen raskaasti haavoittuvassa asemassa oleviin nuoriin. Vaikka tavoitteena on selkeyttää järjestelmää ja säästää valtion menoja, lakien vaikutukset ovat inhimillisesti ja taloudellisesti kestämättömiä.

Erityisen huolestuttavaa on, että lakimuutokset vaarantavat vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden. Kuntoutusraha on ollut ratkaiseva tuki monille nuorille, mahdollistaen esimerkiksi erityisopetuksen tai toisella paikkakunnalla tapahtuvan opiskelun. Nyt alaikärajan nosto tarkoittaa, että monet nuoret menettävät tämän tuen juuri siinä elämänvaiheessa, jossa koulutus- ja kuntoutuspalvelut ovat kriittisiä itsenäistymisen ja tulevaisuuden rakentamisen kannalta.

Nuotti-valmennuksen ulkopuolelle jääminen kuntoutusrahan piiristä on toinen merkittävä takaisku. Valmennus on ollut erityisesti NEET-nuorten – opiskelun ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten – työllistymisen ja koulutukseen pääsyn kannalta merkittävä apu. Sen aikana nuorten kokema työkyky on usein parantunut huomattavasti. Jatkossa taloudellisen tuen puuttuminen tulee vähentämään valmennuksen saavutettavuutta.

Hallituksen päätös kasvattaa toimeentulotuen tarvetta, mikä on ristiriidassa sosiaalipolitiikan tehokkuustavoitteiden kanssa. Viimesijaisen tukimuodon käyttö lisää perheiden taloudellista epävarmuutta, kuormittaa jo valmiiksi ruuhkautunutta järjestelmää ja luo kannustinloukkuja. Lakimuutoksen säästöt uhkaavat osoittautua näennäisiksi, sillä kustannuksia siirretään vain järjestelmän sisällä toisesta momentista toiseen.

Lakimuutokset nostavat esille useita huolenaiheita, kuten sen, että palveluihin pääsy voi vaikeutua hallinnollisen taakan kasvaessa. Tämä lisää riskiä, että erityisnuorten tarpeet jäävät huomiotta tai palvelut viivästyvät kohtuuttomasti. Samalla hallitus jättää huomiotta epäkohdan, jossa lapsilisän maksu loppuu edelleen 17-vuotiaana, vaikka muut etuudet sidotaan nyt 18 vuoden ikärajaan.

Vaikuttaa siltä, että hallitus aliarvioi erityislasten ja heidän perheidensä arjen haasteet. Perheet joutuvat tälläkin hetkellä taistelemaan sen eteen, että erityislapset saavat samat edellytykset tasa-arvoiseen ja hyvään arkeen, kuin muutkin. Tutkimukset osoittavat, että riittämätön tuki lisää erityislasten ja nuorten syrjäytymisriskiä, mielenterveysongelmia ja vaikeuttaa itsenäistymistä, samalla kun se kuormittaa heidän perheitään sekä taloudellisesti että henkisesti.

Valtiontalouden tasapainottamista ei tule tehdä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella. Sen sijaan tulisi keskittyä ratkaisuihin, jotka tukevat nuorten koulutusta, kuntoutusta ja syrjäytymisen ehkäisyä – nämä ovat investointeja, jotka maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti niin taloudellisesti kuin yhteiskunnallisesti. Inhimillisyys ja yhteiskunnallinen vastuu eivät saa jäädä taloudellisten säästöjen jalkoihin.

Eeva-Johanna Eloranta, kansanedustaja (sd,), Mari Lahti, Turun SDP:n puheenjohtaja, aluevaltuutettu