Lokakuun viimeisenä sunnuntaina siirrytään talviaikaan, mikä voi hetkellisesti häiritä joidenkin ihmisten unirytmiä. Jyväskylän yliopiston tutkimus osoittaa, että univaje heikentää oppimista, erityisesti aivojen hippokampuksen toiminnan kautta. Vaikka kellojen siirtäminen voi vaikuttaa vireystilaan, lyhytaikaiset unihäiriöt eivät pysyvästi heikennä oppimiskykyä.

Lokakuun viimeisenä sunnuntaina siirrytään jälleen talviaikaan eli kelloja siirretään tunnilla taaksepäin. Talviaikaan siirtymistä pidetään kahdesta vuosittain tapahtuvasta kellojen siirrosta helpoimpana, sillä se antaa uneen yhden lisätunnin. Tunnin muutos unessa voi aiheuttaa osalle ihmisistä haasteita, kun ihmisen unirytmi voi hetkellisesti häiriintyä.

Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella on tutkittu sitä, miten univaje voi vaikuttaa yksilön oppimiseen. Heidän tutkimuksensa keskiössä on ollut aivojen hippokampus, joka vastaa etenkin pitkäkestoisen muistin toiminnasta.

– Tietyt pitkäkestoiseen muistiin liittyvät aivotoiminnan ilmiöt ovat yleisimpiä unen aikana. Kiinnostuksemme muistijälkien lujittumiseen liittyvien toimintojen tutkimiseen johti meidät lopulta tutkimaan hippokampusta ensimmäisten oppimista seuraavien lepo- ja unijaksojen aikana, kuvailee apulaisprofessori Miriam Nokia tiedotteessa.

Uni jakaantuu karkeasti kahteen eri vaiheeseen, joita ovat perusuni ja vilkeuni. Perusunta nukutaan enemmän alkuyöstä, kun taas vilkeuni on yleisempää aamuyöstä. Kun uni on laadultaan tavanomaista, unen eri vaiheet toistuvat noin puolentoista tunnin sykleissä useamman kerran yössä.

– Perusunen ja vilkeunen aikana aivotoiminta on hyvin erilaista: vilkeunen aikana aivosähkökäyrä muistuttaa osin valvetilaa, kun taas perusunen aikana aivoissa esiintyy lähinnä tälle tilalle tyypillisiä ilmiöitä, kuten hidasta rytmistä toimintaa, kertoo Nokia.

Useat tutkimusryhmät ympäri maailmaa ovat pyrkineet selvittämään näiden univaiheiden yhteyttä oppimiseen. Koska perusunen ja vilkeunen aikainen aivotoiminta poikkeavat toisistaan, on ollut perusteltua olettaa, että perusunella ja vilkeunella olisi erilaisia, toisistaan poikkeavia vaikutuksia myös levon aikana tapahtuvaan muistijälkien lujittumiseen.

Ilmiötä on tutkittu useilla kokeilla, joissa ihmisille on opetettu erilaisia tehtäviä, sitten häiritty joko alkuyön (perus)unta tai loppuyön (vilke)unta ja tämän jälkeen havainnoitu henkilön muistisuoritusta. Tulokset ovat olleet ristiriitaisia, mutta vaikuttaa siltä, että molempia univaiheita tarvitaan erilaisten asioiden oppimiseen.

Yksi asia kokeissa on kuitenkin tullut selväksi: univaje selkeästi heikentää oppimista.

– Aiemmin opitut asiat eivät tallennu muistiin tavanomaisella teholla, jos uni häiriintyy tai nukkuminen estyy kokonaan, toteaa Nokia.

Uni ylläpitää aivojen muokkautuvuutta ja sitä kautta käyttäytymisen joustavuutta. Uni vaikuttaa sekä aiempien kokemusten käsittelyyn mutta myös siihen, miten valmis yksilö on kohtaamaan seuraavan valvejakson uudet tilanteet. Hyvin nukuttu yö ja levänneet aivot löytävät arjen haasteisiin tehokkaammin ratkaisuja.

Vaikka kellojen siirtäminen voi vaikuttaa seuraavien päivien vireystilaan ja oppimiskykyyn, Nokialla ja hänen tutkimusryhmällään on lohduttavaa sanottavaa.

– On hyvä huomata, että yksi tai useampikaan huonosti nukuttu yö ei vielä pysyvästi heikennä oppimiskykyä, vaikka hetkelliset vaikutukset voivatkin olla dramaattisia.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)