Luonnonvarakeskuksessa (Luke) kehitetty arviointimenetelmä ottaa ravintoainesisällön ja ravitsemukselliset erot mukaan elintarvikkeiden ympäristövaikutusten vertailuun. Menetelmää voidaan käyttää useille eri tuoteryhmille ja hyödyntää jatkossa esimerkiksi tuotekohtaisissa ympäristömerkinnöissä.

Ruoan kulutus ja tuotanto aiheuttavat merkittävästi ympäristövaikutuksia, joita selvitetään elinkaariarvioinnilla. Ruoan ensisijainen tehtävä on kuitenkin tarjota riittävä ravitsemus, jolloin myös ravitsemuksen sisällyttäminen osaksi ympäristövaikutusten arviointia on tärkeää.

– Erot eri elintarvikkeiden ravitsemuslaadussa ovat suuret jopa samankaltaiseen käyttöön tarkoitettujen tuotteiden välillä. Esimerkiksi eläinperäisten tuotteiden ja niitä korvaamaan tarkoitettujen vaihtoehtojen vertailussa on otettava huomioon, ovatko korvaavat tuotteet ravitsemukselliselta laadultaan vastaavia, toteaa Luken tutkimuspäällikkö Merja Saarinen tiedotteessa.

Kuluttajat käyttävät eri tuotteita eri tavoin, ja eri tuoteryhmillä, kuten hiilihydraatin tai proteiinin lähteillä, on erilainen merkitys ravintoaineiden saannissa.

– NEPGa-hankkeessa tarkastelimme eri tuoteryhmiä, jotka kukin sisälsivät sellaisia tuotteita, joita käytetään samaan tapaan ja joiden välillä kuluttajat tekevät valintoja. On perusteltua, että vertailu tuotteiden välillä perustuu tuoteryhmän merkitykseen ravintoaineiden saannissa sen sijaan, että vertailu perustuisi vaikkapa yleisempään, kaikkia elintarvikkeita koskevaan ravitsemukselliseen laatuun, toteaa Saarinen.

Ympäristövaikutusten suhteuttaminen ravitsemukselliseen laatuun voi johtaa korkeasta ympäristövaikutuksesta tunnettujen elintarvikkeiden alhaisempiin vaikutuksiin, ja vastaavasti se voi nostaa joidenkin elintarvikkeiden ympäristövaikutuksia suhteessa toisiin elintarvikkeisiin. Yleisesti ottaen ravintoainetiheiden ruokien ympäristövaikutukset laskevat ja ravintoaineköyhien ruokien nousevat suhteessa toisiinsa. Eroja näkyy esimerkiksi viljatuotteissa ja proteiininlähteissä.

– Esimerkiksi riisiä on pidetty hiilijalanjäljeltään suurena verrattuna vaikkapa pastaan. Jos ilmastovaikutuksen arviointiin lisätään ravitsemusnäkökulma, niin täysjyväriisin hiilijalanjälki on huomattavasti valkoista riisiä ja vaaleaa pastaakin pienempi johtuen täysjyvätuotteiden hyvästä ravitsemuksellisesta laadusta, kertoo Luken postdoc-tutkija Venla Kyttä.

Ravitsemuksen huomioiva elinkaariarviointi johtaa esimerkiksi täysjyväriisin ja -pastan osalta huomattavasti matalampiin ilmastovaikutuksiin verrattuna valkoiseen riisiin ja pastaan. Kuvassa vasemmalla hiilijalanjäljet suhteessa sataan grammaan tuotetta (kg CO2 ekv./100 g) ja oikealla hiilijalanjäljet suhteessa ravintoaineiden saantiin (kg CO2 ekv./NR-FIcarb indeksin yksikkö).

Luken kehittämä menetelmä tarjoaa myös tietoa, joka voi jatkossa auttaa tuottamaan ravitsevaa ruokaa mahdollisimman pienillä ympäristövaikutuksilla. Lisäksi tietoa voidaan jatkossa hyödyntää kuluttajaviestinnässä.

– Tavoitteena on päästä jatkossa testaamaan, kuinka menetelmän avulla tuotettua informaatiota voidaan hyödyntää kuluttajille suunnatussa tuotekohtaisessa ympäristömerkissä. Sellainen voisi olla arvokas keino lisätä kuluttajien osallistumismahdollisuuksia vihreässä siirtymässä, sanoo Luken tutkija Marita Kettunen.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) päättyvässä NEPGa-tutkimushankkeessa kehitetty menetelmä perustuu tuoteryhmäkohtaisiin ravintoaineindekseihin. Ne ottavat huomioon samanaikaisesti useita kyseiselle tuoteryhmälle ruokavalion kokonaisuuden kannalta olennaisia ravintoaineita. Ravintoaineindeksit kuvaavat tuotteen keskimääräistä ravintoainesisältöä suhteessa ravintoaineiden päivittäisiin saantisuosituksiin.

Hankkeessa kehitettiin ja validoitiin ravintoaineindeksit lautasmallin mukaisille eri aterianosille; proteiinin ja hiilihydraattien lähteille, kasviksille (vihannekset, hedelmät ja marjat) ja ruokajuomana käytettävälle maidolle.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)