Aloin jokin aikaa sitten pohtia omaa alkoholinkäyttöäni ja omia lapsiani ja varsinkin vanhimmaistani, joka on jo teini-ikäinen. Ehkä eniten mietityttää se, että poikani on 16-vuotias ja itse aloitin alkoholin viikonloppukäytön jo 15-vuotiaana. Olen nimittäin iloinen siitä, että hän ei ole koskenut alkoholiin vielä ja itse en aio asiaa edistää millään tavalla.

Onko asia sitten jonkinlainen tabu? En usko. Minusta kyse on enemmänkin siitä, että asialla ei ole minulle suurta merkitystä. Onko väite teeskentelyä? Haluanko itsekkäästi vain sitä, että saan viettää aikaani heidän kanssaan vain siksi, koska oma juoksujalkani on vaimennut? On monenlaista juomista – ja on aikoja ja on tapoja.

Nuoruudessani 1980-luvulla monet teinit nauttivat alkoholia mitä suurimmissa määrin. Muistan, että edesmenneen ystäväni serkun äiti osti alkoholia 16-vuotiaalle pojalleen perjantain ratoksi ja siinä sivussa minä ja ystäväni saimme oman annoksemme. Keskiolutta sai taas eräältä melkein 80-vuotiaalta kyläkauppiaalta laitakaupungin liepeiltä. Nuorten käyttäytyminen muutti heidät usein aivan joksikin toiseksi, kun ujous karisi. Nuoruuden ystäväni muuttui hetkessä hiljaisesta ja sulkeutuneesta pojasta oikeaksi rääväsuuksi. Nuoret miehet muuttuivat toisinaan väkivaltaisiksi ja piti olla varovainen – varoa tiettyjä alueita.

Olen nähnyt toki alkoholin käytön lieveilmiöt, sen tuomat ongelmat, niin omasta isästäni kuin ystävieni ja kavereideni kautta. Mutta miten itse sitten päätin pistää korkin kiinni ilman suurempaa dramatisointia? Vaivihkaa.

Omien lasteni nähden olen joskus ollut humalassa. Hävettääkö? Ei oikeastaan.

Olisi suorastaan hurskastelua alkaa moralisoida omaa mennyttä alkoholin käyttöään, joka on kuitenkin ollut linjassa omien niukkojen periaatteideni mukaisesti: joskus ja harkitusti.

Miten itse koin oman isäni juopottelun? Lapsena säikähdin sitä, kun näin hänet oikein niin sanotusti kaatokännissä. Nuorena minua huvitti nähdä hänen humaltuvan.

Sanotaanko nyt lopuksi näin, että haluan olla läsnä niin, että voin olla luonnollinen oma itseni, ilman mitään keinotekoisia litkuja sekoittamassa persoonallisuuttani. Tahdon positiivista auraa tässä suhteessa.

Kurt Hedborg