Ensin hyvät uutiset. Kantaväestön syntyvyys pysyy alhaisena, mutta Turun ulkomailta saadut muuttovoitot ovat painottuneet 25–44-vuotiaisiin nuoriin aikuisiin, joita on muuttanut kaupunkiin yli 9 000 vuosina 2010–22. Puhtaasti kansantaloudellisesta näkövinkkelistä tämä on hyvä asia. Oma työikäinen väki kutistuu mutta vähennystä kompensoivat vieraskieliset.

Turku saa ulkomailta myös merkittävää muuttovoittoa nuorista 15–24 vuotiaista ja alle 15-vuotiaista lapsista.

Turun kaupungin tutkimusjohtaja Timo Aro on mennyt arviossaan niin pitkälle että hänen mukaansa puheet huoltosuhteen heikkenemisestä ja siitä seuraavasta kestävyysvajeesta voidaan lopettaa, jos kehitys jatkuu nykyisenlaisena.

Tämä toki edellyttää sitä, että tulijat työllistyvät ja maksavat veroja. Siitä saadaankin lisää hyviä uutisia. Aron tilastojen mukaan viime Turkuun tulleista maahanmuuttajista neljä kymmenestä (41 %) oli työllisiä. Työttömien osuus oli alle joka kymmenes (9,8 %). Työvoiman ulkopuolisia oli keskimäärin hieman yli puolet (53,7%) kaikista maahanmuuttajista. Maahanmuuttajat joka tapauksessa nostivat työllisten määrää melkoisesti.

Työllisyysaste nousee tasaisesti maassaolon keston mukaan. Yli kymmenen vuotta Suomessa asuneiden työllisyysaste oli hieman alle 60 prosenttia vuoden 2021 lopussa, mutta alle neljä vuotta maassa olleiden työllisyysaste jäi hieman alle 50 prosentin.

Sitten huonot uutiset. Ulkomailla syntyneiden työllisyysasteessa on suuria eroja kansalaisuuksittain ja kieliryhmittäin. Työllisyysaste oli koko maassa kesäkuun lopussa korkein kansalaisuuden mukaan Filippiineiltä (84,9

%), Sri Langasta (68,9 %) ja Nepalista (68,6 %) tulleilla.

On myös kansallisuuksia ja kieliryhmiä, jotka eivät ole päässeet samalla tavalla työhön kiinni. Se on ongelma. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee uusia veronmaksajia. Onnistunut kotoutuminen tarkoittaa sitä, että tulija löytää paikkansa ja roolinsa yhteiskunnasta.

Lasse Virtanen