Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen merimetson ja harmaahaikaran pesimäkannat ovat vahvistuneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Suomen rannikko- ja merialueilla. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa selvitettiin riistakameroiden käyttöä harmaahaikaroiden ja merimetsojen seurantamenetelmänä vesiviljelylaitoksilla.

Merimetson ja harmaahaikarana runsastuminen aiheuttaa taloudellisia vahinkoja kalastus- ja kalankasvatuselinkeinolle. Vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja korvausjärjestelmän kehittämiseksi tarvitaan tutkimustietoa lintujen käyttäytymisestä sekä vahinkojen määrästä ja laadusta.

Luken toteuttaman riistakameraseurannan ensisijaisena tavoitteena oli selvittää, sopiiko menetelmä merimetson ja harmaahaikarana kuvaamiseen merellä ja löytää sopivat kamera-asetukset haasteellisiin meriolosuhteisiin. Tutkimuksessa saatiin myös tietoa lajien lukumääristä, vierailujen ajankohdista ja käyttäytymisestä laitosalueilla.

Tutkimuksessa kokeiltiin digitaalisia riistakameroita (Uovision UV785 16 MP Full HD) ja niiden erilaisia asetuksia viidellä eri vesiviljelylaitoksella Saaristomerellä. Riistakameroita vertailtiin myös valvontakameroihin, jotka tallensivat kuvaa vuorokauden ympäri.

Tutkimuksessa todettiin videokuvaamisen olevan still-kuvaamista parempi tapa kerätä lintuaineistoa. Video tuottaa enemmän tietoa lintujen saalistuskäyttäytymisestä verkkoaltailla, eli raameilla. Lisäksi lintujen lajikohtainen tunnistaminen, etenkin huonoissa sääolosuhteissa, on varmempaa videolta katsottuna.

Riistakamerat kuvasivat pääasiassa kymmenen sekunnin videoita kymmenen minuutin välein. Valvontakamera puolestaan kuvaa videota jatkuvasti vuorokauden ympäri. Jatkuvasti kuvanneilla valvontakameroilla saadaan luotettavaa tietoa sellaisista saalistustapahtumista, joita riistakamerat eivät välttämättä kuvanneet. Edullisempien riistakameroiden etu on, että usean kameran avulla voidaan määrittää lintujen lukumääriä ja vaihtelua useammalla verkkoaltaalla ja infrapunakuvaustoiminto havaitsee linnut rajoitetusti myös pimeällä.

Projektista kertyi kuvamateriaalia yhteensä melkein 600 vuorokautta. Koko materiaalin analysoiminen edellyttää koneälyn hyödyntämistä.

– Seurantakamerat nauhoittavat kuvavirtaa vuorokauden ympäri, joten videomateriaalia on valtava määrä. Kuva ja videodatan käsittelyn tehostamiseksi hankkeessa pyritään muun muassa kehittämään lintujen kuvatunnistukseen liittyvää koneälyteknologiaa, kertoo tutkija Markus Kankainen.

Merimetsojen vierailut kohteilla painottuivat aamutunteihin. Harmaahaikaroiden vierailuajankohdassa havaittiin kaksi huippua: yksi aamulla ja toinen illalla. Harmaahaikaroita oli laitoksilla myös yöllä.

Harmaahaikarat hakeutuivat erityisesti verkkoaltaan lintusuojaverkkojen päälle saalistamaan. Löysällä tai pinnan lähellä oleva suojaverkko antaa periksi keskiosissa linnun painosta johtuen. Lisäksi harmaahaikaroiden huomattiin välillä saapuvan parvissa, jolloin ne pystyivät joukkovoimalla painamaan verkkoa laajemmalta alueelta vedenpintaan.

Alustavat havainnot lintujen käyttäytymisestä täsmentyvät tutkimusmateriaalin käsittelyn ja analysoinnin edetessä. Tulevaisuudessa tullaan tarkentamaan tietoja muun muassa lintujen esiintymisen ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun liittyen.

Luonnonvarakeskus toteuttaa Ympäristöministeriön toimeksiantona vuosina 2022–23 yhdessä Turun yliopiston ja ammattikorkeakoulu Novian kanssa hankkeen, jossa tutkitaan merimetson ja harmaahaikaran vesiviljelylle ja kalastukselle aiheuttamien vahinkojen määrää ja laajuutta. Hanke toteutetaan yhteistyössä kalastus- ja vesiviljely-yritysten kanssa. Hankkeen taustalla on uudistettu laki rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja korvaamiseksi.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)