Väinö Linnan klassikkoteos Tuntematon sotilas kuvaa kesällä 1941 alkanutta jatkosotaa yhden joukkueen sotilaiden näkökulmasta. Sotilaat on koottu eri puolilta Suomea ja se kuuluu murteina. Linna on saanut murteiden avulla henkilöhahmojensa kuvauksiin syvyyttä.

Vaikka romaani on fiktiota, sen henkilöillä on esikuvia oikeastakin elämästä. Linna tosin itse ei myöntänyt näistä tapauksista kuin muutaman. Kirjailija on myös yhdistellyt eri tuntemiensa sotilaiden piirteitä. Hän käytti siinä kirjailijan vapauksiaan. Suurin osa miehistöstä oli vuoden 1920 ikäluokkaa. Samana vuonna solmittiin Tarton rauha, jossa itsenäinen Suomi sai ne ensimmäiset rajat, joita nyt sitten puolustettiin.

Varsinaissuomalainen Yrjö Hietanen kumosi kirjassa kuvaa maakunnan hieman tylyistä asukkaista ja teki loistavaa pr:ää Turun seutukunnan miehille. Tuntemattoman Hietaset ovat tulleet erityisen läheisiksi kolmen eri elokuvaversion kautta. Rooleissa ovat olleet Heikki Savolainen, Pirkka-Pekka Petelius sekä viimeksi Aku Hirviniemi. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan itse varsinaissuomalainen.

Esimerkiksi Petelius asusteli 1980-luvulla ennen kuvauksia eräällä maatilalla Askaisissa, jotta murre soljahtelisi elokuvassa paremmin. Hirviniemellä on puolestaan opiskelutaustaa Turusta.

Hietasen yhtenä esikuvana on pidetty vehmaalaista maanviljelijää Pauli Santasta (1919–82). Kalannissa syntynyt Santanen astui sotaväkeen Hämeenlinnassa tammikuussa 1940. Hän taisteli talvisodassa lyhyen jakson ennen välirauhaa.

Taisteluiden tauottua Santanen siirrettiin aliupseerikouluun Tammelaan ja sieltä vuoden 1941 alussa koulutustehtäviin Pohjois-Karjalan Ylämyllyyn. Ja sehän tunnetaan paikkana, jonka paloaukealta lähtivät vyörymään koko kirjan tapahtumat.

Linna ja Santanen tapasivat niissä olosuhteissa, kuuluivat Jalkaväkirykmentti 8:aan. Herrat tulivat hyvin juttuun keskenään. Santasta kuvailtiin neuvokkaaksi ja asialliseksi kaveriksi, jolta irtosi vapaa-aikana myös rentoa tarinaa.

Ihan Hietasen veroinen säksättäjä hän ei tainnut kuitenkaan olla. Linna oli naljaillut Santaselle ainoastaan tämän laulutaidoista. Sanat menivät miten sattuivat ja sävel soi nuottien vierestä.

Santanen on myöntänyt, että hänen sotaretkensä lähti käyntiin hyvin samalla tavalla kuin Hietasen pojalla kirjassa, mutta erojakin toki on. Hietasen sankarillisen tankin tuhoamisen esikuvana oli ollut erään pioneerikersantin teko.

Santanen haavoittui silmään vuoden 1942 puolella ja hänen rintamapalveluksensa loppui siihen. Hietasen tarina jatkui pidempään, mutta päättyi kohtalokkaasti. On arveltu, että Linna halusi pitkittää Hietasen tarinaa, koska hän oli niin kiinnostava persoona.

Varmaa totuutta taustoista ei kuitenkaan ole. Santanen olisi ehkä itsekin halunnut tiedustella Linnalta omaa osuuttaan Hietasen hahmoon tarkemmin. Hän ei kuitenkaan kehdannut sitä koskaan kysyä. Se olisi ollut hänen mielestään liian tunkeilevaa.

Santanen nosti itse esiin myös kaksi muuta varsinaissuomalaista JR 8:n sotilasta, joista Linna oli saattanut nähdä Hietasta. Taivassalolainen Urho Mattila ja turkulainen Tuure Lehtonen olivat molemmat kaatuneet jo sodan hyökkäysvaiheessa.

Pauli Santanen vietti aktiivista elämää Vehmaalla ja osallistui muun muassa kunnallispolitiikkaan. Muitakin vapaa-ajan rientoja ja harrastuksia riitti. Hän ei ollut kuitenkaan osallistunut oikein mihinkään oman yksikkönsä muistotapaamisiin.

Vuonna 1981 hänellä oli ollut vakaa aikomus matkustaa JR 8:n rykmenttijuhlaan Ylämyllylle. Tuolloin olisi tullut 40 vuotta täyteen siitä, kun he lähtivät paloaukealta sotaan. Santaselle tuli kuitenkin esteitä ja kohtalo puuttui lopullisesti peliin seuraavana vuonna.

Heikki Möttönen