Juhani Peltonen on turkulainen valokuvauksen harrastaja, jonka otoksia nähdään tuon tuosta Aamusten Täysosuma-palstalla. Peltosen luontokuviin on saattanut törmätä myös Turun Sanomien Extrassa ja Ylen aamutelevisiossa meteorologien tapettina. Peltosen kuvien salaisuus on aamun hiljainen hetki. Peltonen menee kahdeksaksi töihin. Sitä ennen hän herää neljän aikaan ja lähtee luontoon.

– Nautin siitä, kun voin vain kuunnella linnun laulua aamunkajossa, eikä tarvitse ajatella mitään, Peltonen sanoo.

– Hiljaisuus aamuisin on upeaa.

Peltonen on töissä varastossa, ja työ on hektistä ja raskasta. Luonnossa oleminen nollaa aivot ennen työpäivää.

– Retkilläni kohtaan usein eläimiä, eikä siellä ole siihen aikaan muita, kertoo Peltonen.

Ensin Peltonen kävi vain luontoretkillä ilman kameraa.

– Kun näin mitä kaikkea hienoa luonnossa oli, oli pakko alkaa ottaa kuvia, hän kertoo.

Peltonen on aina tykännyt valokuvata. Joskus hänellä on ollut kattavakin kuvauskalusto, mutta nykyään pääasialliset kuvausvälineet ovat puhelimen kamera ja järjestelmäkamera, jossa on pitkä objekti. Kamerassa on pitkä zoom, mikä auttaa eläinten kuvaamisessa matkankin päästä.

Peltonen katsoo ottamansa kuvat läpi vasta myöhemmin: kuvaustilanteessa hän keskittyy hetkeen. Välillä kuvien joukossa on hienoja yllätyksiäkin.

Kuvausretkillään Peltonen on kohdannut monia eläimiä peuroista oraviin.

– Parasta tässä harrastuksessa on hiljaisuus yhdessä eläinten kanssa, hän sanoo.

Peltonen kuvailee lähinnä Itäharjun suunnalla, sillä hänen työpaikkansa sijaitsee siellä. Littoistenjärvi on hänen suosikkipaikkansa: siellä on lintuja ja joutsenia. Myös Ruissalo, Liedon Vanhalinna, Nautelankoski ja Halistenkoski ovat Peltosen luottokuvauspaikkoja.

Kerran Peltonen näki työpaikkansa vieressä kaksi ketunpentua. Seuraavana aamuna hän meni paikalle jo ennen töitä. Kettuemo katsoi Peltosta epäilevästi, mutta pennut tulivat hänen syliinsä.

– Seuraavana päivänä pennut tulivat heti luokseni ja emo uskalsi jättää ne yksin kanssani, Peltonen kertoo.

Peltonen leikitti pentuja pallolla ja otti samalla kuvia. Pennut alkoivat luottaa häneen niin paljon, että ne tulivat hänen luokseen kun hän vain vislasi niille.

Peltonen on kohdannut kettuja ennenkin: kerran Ravattulassa hänelle tuli tunne, ettei hän ole yksin. Viereen tuli kettu, joka katsoi auringonnousua. He viettivät siinä sitten aamun hetkeä yhdessä.

Ruissalossa Peltonen kohtasi hirven. Oli hiljainen aamu ja kuului vain linnunlaulua, kunnes yhtäkkiä hän kuuli huohotusta takaansa.

– Ajattelin että tuo ei ole mikään normaali huohotus: että ei täällä pitäisi olla ketään muuta, Peltonen kuvailee ajatuksiaan sillä hetkellä.

Kun hän kääntyi katsomaan, selän takana oli jättimäinen hirvi. Peltonen pelästyi ja lähti juoksemaan pois, ja myös hirvi otti jalat alleen.

– En ehtinyt ottaa sarvipäästä kuvaa, harmittelee Peltonen.

Sen koommin hän ei ole Turussa hirviä nähnyt.

Kun Peltonen alkoi tehdä retkiään, ihmetteli hänen vaimonsa aluksi, mihin hän oli menossa tavatessaan Peltosen aamukahvilta neljältä lauantaiaamuna.

– Nykyään hän ei enää kysy, Peltonen naurahtaa.

Elli Kummala