Otso on niitä nimiä, jotka ovat viime vuosina olleet yleistymään päin, vaikka aiemmin nimi on ollut varsin harvinainen. Digi- ja väestötietoviraston tilastojen mukaan Otso-nimi on annettu yhteensä noin 4 500 suomalaiselle. Yli 2 000 näistä ovat vuoden 2010 jälkeen syntyneitä ja 2000-luvun Otsoja kaikista Otsoista on noin 3 500, lähes 77 prosenttia.

Yksi ”vanhemman polven” Otsoista on 1988 syntynyt turkulainen Otso Helasvuo. Hän on huomannut monin tavoin nimensä harvinaisuuden elämänsä aikana.

– Vasta pari vuotta sitten tutustuin toiseen saman ikäluokan Otsoon kuin minä. Aina se on ollut jotenkin tapaus, kun on jossain huomannut toisen samannimisen, Helasvuo toteaa.

Nimi on johtanut myös toisinaan hieman koomisiinkin tilanteisiin.

– Kun menin siviilipalvelukseen, sivarikeskuksessa sanoivat, että ilmeisesti Tampereella oli joku toinen Otso. Minulta sitten kysyttiin, että tunnemmeko toisemme. Valitettavasti kuitenkaan kaikki Suomen Otsot eivät tunne toisiaan, Helasvuo naurahtaa.

Vaikka nimi on ollut harvinainen, Helasvuo on kokenut nimensä itselleen sopivaksi.

– Minussa on hieman karhumaista olemusta. Sen olen myös mieltänyt positiiviseksi asiaksi, ettei minulla ole täyskaimoja.

Helasvuon mukaan hänen harvinaiseen nimeensä ei liity mitään tiettyä syytä, miksi vanhemmat valitsivat eläinaiheisen nimen.

– Sen tiedän, että jotain vähän harvinaisempaa nimeä he etsivät ja hyvin onnistuivat. Minulla on myös pikkuveli, jolla on aika harvinainen nimi. Selvästi se on ollut jonkinlainen teema.

Vaikka eläinaiheinen nimi antaisi mahdollisuuden monenlaisiin väännöksiin, Helasvuo ei ole, kenties nimensä lyhyydestä johtuen, elämässään saanut itselleen pysyvää lempinimeä. Tosin ei hän ainakaan omien sanojensa mukaan erityisesti lempinimeä ole koskaan kaivannutkaan.

– Ode on joskus ollut vähän aikaa hieman yleisemmässä käytössä ollut lempinimi, mutta ei minulla sellaista vakiintunutta ole, jota voisi lempinimeksi sanoa. Niin kuin varmaan melkein kaikki Petrit ovat Petejä.

Otson nimipäivä on 11. lokakuuta.

Ilkka Lappi