Kun isän nimi on Hannu Aaltonen ja isoisän nimi Lasse Aaltonen, ei ihme, että Eemeli Aaltosesta on tullut kauppias. Heinäkuusta lähtien Salon K-Citymarketin kauppiaana toimineella kolmannen polven kauppiaalle ala on ollut enemmän tai vähemmän itsestäänselvyys.

– Nyt 28-vuotiaana sen näkee vähän eri tavalla, mutta ei sitä nuorena oikein edes miettinyt. Kauppa on ollut meillä aina perheyritys, intohimo ja elämäntapa, pienestä pitäen kaupan käytävillä kasvanut Aaltonen toteaa.

Ensimmäisestä Citymarket-muistostaan Aaltonen ei ole varma, mutta ensimmäinen palkkakuitti on syöpynyt tarkasti mieleen.

– Muistan sen kuin entisen päivän. Olin 13-vuotiaana Kupittaan Citymarketin pullojen palautuksessa. Siellä meni ensimmäiset pari vuotta. Tein iltoja ja viikonloppuja. Sen jälkeen tein muun muassa patonkeja, olin kalatiskillä ja lihatiskillä ja niin edelleen, Aaltonen luettelee.

– Siitä on ollut valtava hyöty kauppiaana, että on tehnyt oikeastaan kaikenlaisia kaupan töitä teini-iästä lähtien. Ymmärrän, miten se vaikuttaa, kun tavaraa ei tule tai kun sitä tulee liian paljon. Erilaisten syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen on kauppiaana erittäin tärkeää.

Kauppiaana Aaltonen haluaa panostaa muun muassa lähiruokaan.

– Varsinais-Suomi on todella hyvä paikka kauppiaalle siinä suhteessa. Varsinais-Suomessa lähituottajia on todella paljon, Aaltonen kehuu.

Viime vuosina, osin olosuhteiden pakosta, kotiinkuljetukset ovat nousseet todella tärkeään rooliin päivittäistavarakaupassa. Aaltonen uskoo, että niiden merkitys kaupan menestykselle on iso myös tulevina vuosina.

– Ihmisten aika on arvokasta. Halu panostaa vapaa-aikaan on iso. Kotiinkuljetuspuoleen pitää panostaa, jos haluaa pysyä kehityksessä mukana.

Vaikka ruokaostosten kotiinkuljetukset ovat nousseet viime vuosina isoksi bisnekseksi, Aaltonen näkee tärkeänä myös kehittää kauppaa puoleensavetäväksi.

– Osa asiakkaista tykkää käydä ostoksilla kaupassa, itsekin kuulun heihin. Lisäksi on myös heitä, esimerkiksi vanhempaa väkeä, joille kauppareissu voi olla päivän ainoa sosiaalinen kontakti ja senkin vuoksi tärkeä.

Salon lisäksi kolmannen polven Aaltonen on ehtinyt toimia kauppiaana Hämeenlinnassa. Turun ulkopuolella Aaltonen on kerännyt kannuksia ilman suvun varjoa.

– Enää kukaan ei tule kyseenalaistamaan minua tai osaamistani. Kauppiaana kaikilla pitää olla omat näytöt. Ehkä ne on helpompi luoda Turun ulkopuolella. Samalla tavalla isäni lähti aikanaan oman isänsä luota kauemmas kauppaa pitämään.

Ala on Aaltosilla verissä. Sitä Eemeli Aaltonen ei yritä kieltää. Kun isä ja poika kohtaavat, työasioista vaihdetaan ajatuksia nopeasti.

– Noin kaksi minuuttia menee ennen kuin aletaan puhua töistä. Taannoin kun näimme, oikein koitin olla puhumatta työasioita. Noin viisi minuuttia siinä onnistuttiin.

Ilkka Lappi