Turun yliopiston tuore tutkimus haastaa aiempia tulkintoja Kuusamon Kitkajärveltä 1970-luvulla löydetystä vainajasta. DNA- ja isotooppianalyysien perusteella saamelaiseen kulttuuriperintöön liitetyllä yksilöllä oli geneettinen yhteys nykysaamelaisiin ja hän vietti osan elämästään Suomen ulkopuolella.

Turun yliopiston ja yhteistyökumppaneiden tutkimus tuo uutta tietoa Kuusamon Kitkajärveltä vuonna 1970 löydetystä 1500–1600-lukujen taitteen vainajasta. DNA- ja isotooppianalyysit osoittavat, että saamelaiseen kulttuuriperintöön liitetyllä yksilöllä oli geneettinen yhteys nykysaamelaisiin ja että hän vietti osan elämästään Suomen ulkopuolella.

Noin 40-vuotiaan miehen hampaista eristettyä DNA:ta verrattiin aiemmin tutkittujen muinaisten ja nykyisten ihmisten perimään. Tulosten perusteella yksilön perimä oli lähimpänä nykyisiä ja historiallisia saamelaisia. Hän myös jakoi lyhyitä DNA-jaksoja monien nykysuomalaisten kanssa.

Yhteiset jaksot ovat yleisimpiä Pohjois- ja Koillis-Lapissa, mutta selvästi harvinaisempia Kuusamon seudulla ja sitä etelämmässä.

– Samankaltainen tulos saadaan myös silloin, jos Kitkan yksilön sijasta vertailussa käytetään nykysaamelaisia. Havainto kertoo siis laajemmin suomalaisten ja saamelaisten historiallisesta vuorovaikutuksesta, sanoo tutkijatohtori Sanni Peltola Turun yliopistosta tiedotteessa.

Hän korostaa, että vaikka muinais-DNA auttaa ymmärtämään väestöhistoriaa, se ei määritä etnisyyttä tai identiteettiä.

– Saamelaisuus ei ole biologinen ominaisuus, vaan historiallinen, kulttuurinen ja sosiaalinen ilmiö.

Kitkan hauta on herättänyt runsaasti kiinnostusta myös sukututkijoiden keskuudessa. Tutkijoiden mukaan näin kauan sitten elänyttä yksilöä ei kuitenkaan voida DNA:n perusteella yhdistää luotettavasti tiettyihin sukuihin tai nykyisin eläviin ihmisiin.

Hampaiden isotooppianalyysit osoittavat, että Kitkan yksilö saapui Kuusamon alueelle vasta vähän ennen kuolemaansa.

Lapsuudessa hänen ruokavalioonsa kuului maaeläimiä, makean veden kalaa ja meren antimia. Myöhemmin merellisen ravinnon osuus kasvoi, eikä hän syönyt lapsuuden jälkeen makean veden kalaa, joka oli Kuusamon alueella tärkeä ravinnonlähde.

Juomaveden ja ravinnon alkuperää heijastavat arvot puolestaan kertovat yksilön eläneen teini-iässä alueella, jonka geologia poikkeaa selvästi Suomesta.

– Todennäköisin paikka on Islanti tai muu vulkaanisen maaperän alue Pohjois-Atlantilla. Tulkintaa tukevat myös historialliset tiedot alueen ja Pohjois-Fennoskandian välisistä yhteyksistä 1500-luvulla, kertoo erikoistutkija Ulla Nordfors Turun yliopistosta.

Aiemmissa tutkimuksissa Kitkan vainajaa on pidetty noaidina eli rituaalispesialistina. Uusi tutkimus haastaa tulkinnan, mutta ei sulje sitä kokonaan pois. Yksilön elämä oli kuitenkin aiempia tulkintoja monimuotoisempi.

– Tulokset osoittavat, etteivät historialliset saamelaisyhteisöt ja niiden sosiaaliset roolit välttämättä vastaa niitä mielikuvia, joita etenkin vanhemmassa tutkimuskirjallisuudessa on esitetty, Nordfors toteaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)