Suomalaisten mielenterveydestä johtuvat vuosittaiset sairauspäivärahapäivät ovat kasvaneet noin 1,3 miljoonalla vuosikymmenessä. Lihavien suomalaisten osuus on noin tuplaantunut 2000-luvun aikana. Pojat ja matalammin koulutettujen lapset etenevät edelleen harvemmin lukioon ja korkeakouluun. Tiedot käyvät ilmi Kalevi Sorsa -säätiön tuoreesta Eriarvoisuuden tila Suomessa 2026 -raportista.

Turun yliopiston erikoistutkijat Sanni Kotimäki, Katri Aaltonen ja Hanna Rättö sekä Työterveyslaitoksen erikoistutkija Laura Salonen käsittelevät artikkelissaan terveyserojen muutoksia viime vuosituhannelta vuoteen 2025. Heidän koostamansa tilastot osoittavat, että väestöryhmien välillä on edelleen eroja terveydessä. Suomalaisten kohtaamat terveysongelmat ovat kuitenkin muuttuneet.

– Mielenterveysongelmat ja lihavuus ovat nousseet suomalaisten suuriksi terveysuhiksi. Mielenterveyden ongelmat näkyvät niin työpaikoilla kuin lapsilla aivan eri tavalla kuin vuosikymmen aiemmin. Noin joka neljäs suomalainen on lihava ja osuus on tuplaantunut niin miehillä kuin naisilla 2000-luvulla, Kotimäki tiivistää tiedotteessa.

Mielenterveydestä johtuvien sairauspäivärahapäiväpäivien määrä on noussut Kelan tilastoissa lähes puolella vuosikymmenen takaisesta tasosta (artikkelin kuvio 7). Merkittävä kasvu on koskenut niin miehiä kuin naisia, mutta naisilla sairauspoissaolot ovat yleisempiä. Heillä sairauspäivärahapäiviä on ollut viime vuosina yli kolme miljoonaa vuodessa, kun miehillä ne jäävät alle kahden miljoonan.

– Työelämän viime vuosien mullistukset ovat osaltaan mielenterveyspoissaolojen kasvun taustalla. Etätyö, muut työnteon tapojen muutokset, työmarkkinoiden epävarmuus ja nopea teknologian kehitys vaikuttavat työssä jaksamiseen ja hyvinvointiin, Salonen arvioi.

Mielenterveysongelmat näkyvät myös lapsilla ja nuorilla. Lisäksi erilaiset aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöt ovat yleistyneet. Kelan tilastoissa ADHD-lääkkeitä käyttävien poikien osuus on kolminkertaistunut vuosikymmenessä noin kymmeneen prosenttiin. Myös tytöillä on kasvua, mutta osuus on yhä alle puolet matalampi. Tutkijat arvioivat, että digitalisaatio ja sosiaalisen median algoritmit ovat yksi osatekijä ADHD-diagnoosien ja mielenterveysongelmien kasvussa.

– Politiikalla tulisi ennaltaehkäistä terveysongelmia. Se tarkoittaa muun muassa epäterveellisten tuotteiden markkinoinnin sääntelyä ja terveysperusteista verotusta. Älypuhelinten ja sosiaalisen median käytön rajoittaminen saattaisi ehkäistä lasten ja nuorten mielenterveysongelmia. Se voisi edistää terveyttä ja hyvinvointia muutenkin, Kotimäki sanoo.

Perheen matala tulotaso ja alempi koulutus lisäävät yhä terveysongelmia. Esimerkiksi matalasti koulutetuista lähes joka kolmannella painoindeksi ylittää lihavuuden raja-arvon, mutta korkeammin koulutetuilla vähemmän kuin joka neljännellä. Positiivista kehitystä on nähtävissä alkoholinkäytön ja tupakoinnin vähenemisessä. Päivittäin tupakoivien aikuisten osuus on pudonnut kaikilla ryhmillä suunnilleen puoleen 2000-luvulla. Terveyden ohella myös koulutuspolut eriytyvät edelleen perhetaustan ja sukupuolen perusteella. Tämä käy ilmi Turun yliopiston erikoistutkija Laura Heiskalan ja professorien Elina Kilpi-Jakosen sekä Jani Erolan artikkelin tilastoista, jotka kuvaavat suomalaisten koulutuspolkuja viime vuosikymmeninä. Niiden mukaan pojista hieman yli 40 prosenttia jatkaa heti peruskoulun jälkeen lukioon, kun tytöillä osuus on yli 60 prosenttia. Reitti korkeakouluun kulkee yhä useimmiten lukion kautta.

– Pojat hakeutuvat usein ammattikoulutukseen, mikä johtaa merkittäviin eroihin korkeakoulutettujen osuudessa naisten ja miesten välillä. Ammattikouluun hakeutuvista suurempi osa haluaisi kuitenkin suorittaa korkeakoulututkinnon kuin sen lopulta saa, Heiskala sanoo.

Lukiosta valmistuneista 30-vuotiaista yli 70 prosenttia oli suorittanut korkeakoulututkinnon vuonna 2024, kun ammattikoulun suorittaneilla osuus oli 17 prosenttia. Tilastokeskuksen aineistoihin perustuvat analyysit osoittavat, että eriytyminen liittyy yhtä lailla vanhempien koulutukseen: jos vanhemmilla on korkeakoulututkinto, myös lapsi todennäköisemmin suorittaa korkeakoulututkinnon.

– Suomen tavoite 50 tai jopa 60 prosentin korkeakoulutusasteesta jää haaveeksi, jos liian usein tie sinne katkeaa jo varhain. Pelkkä yliopistojen aloituspaikkojen lisääminen ei riitä, jos ylioppilaiden osuus ikäluokista jatkaa laskuaan ja ammattikouluista korkeakouluun jatkavien osuutta ei pystytä nostamaan. Ammattikoulutusta pitää uudistaa niin, että se tukee paremmin etenemistä jatko-opintoihin, Heiskala esittää.

Sarjassaan neljäs Eriarvoisuuden tila Suomessa 2026 -raportti julkaistiin 18. elokuuta. Siihen on kirjoittanut 17 meritoitunutta eriarvoisuuden tutkijaa. Mikko Niemelä, Niko Eskelinen ja Markus Laaninen käsittelevät artikkelissaan suomalaisten suhtautumista tasa-arvoon. Niemelän ja Laanisen toinen artikkeli tarkastelee kansalaisten koetun hyvinvoinnin muutoksia edellisen kymmenen vuoden aikana.

Merja Kauhanen ja Milla Nyyssölä arvioivat Orpon hallituksen päätösten vaikutuksia tulonjakoon, työttömiin ja palkansaajiin. Marja Riihelä ja Matti Tuomala käsittelevät tuloerojen muutoksia 1960-luvulta 2020-luvulle sekä verotuksen roolia osana taloudellisen eriarvoisuuden kasvua. Toni Juuti, Ohto Kanninen ja Terhi Ravaska käsittelevät niin kutsuttua jakaumatilinpitoa, joka antaa aiempia tilastoja tarkemman kuvan tulonjaosta sekä tuloerojen muutoksista.

Kirja on saatavilla Kalevi Sorsa -säätiön verkkosivuilta sorsafoundation.fi. Kirjan on kustantanut Vastapaino ja sen ovat toimittaneet Lauri Finér sekä Jussi Systä. Julkaisuun on saatu rahoitusta Palkansaajasäätiöltä ja Kuluttajaosuustoiminnan säätiöltä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)