Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat vuosina 2015–24 yhteensä 30 kuolemaan johtanutta moottoriajoneuvo-onnettomuutta, joissa oli osallisena mopoilija. Kaikista onnettomuuksiin osallisista mopoista yli puolessa oli tekniseen kuntoon liittyviä ongelmia, kuten virittäminen, tekniset viat tai puutteet renkaiden kunnossa. Myös mopoilijoiden ajokunnossa todettiin puutteita.

Suurin osa (73 %) kuolemaan johtaneista mopo-onnettomuuksista oli yhteenajoja toisten moottoriajoneuvojen kanssa. Mopoilijat aiheuttivat yhteenajoista joka toisen. Onnettomuuksissa kuoli 28 mopon kuljettajaa ja kaksi matkustajaa.

Moottoriajoneuvo-onnettomuuksien lisäksi mopoilijat aiheuttivat kolme jalankulkijan kuolemaan johtanutta onnettomuutta ja yhden pyöräilijän kuolemaan johtaneen onnettomuuden.

Onnettomuuksiin osallisista mopoista kolmannes oli viritettyjä. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat arvioivat, että näistä suurimmassa osassa tapauksia virittämisen mahdollistama suurempi ajonopeus myötävaikutti onnettomuuden tapahtumiseen. Joka kolmannessa mopossa oli teknisiä vikoja. Rengasviat olivat lähes yhtä yleisiä.

– Mopojen virittäminen ja suurilla nopeuksilla ajaminen lisäävät merkittävästi onnettomuusriskiä. Mopoilijat ovat jo lähtökohtaisesti heikosti suojattuja, ja poikkeava ajonopeus tekee heistä myös vaikeammin ennakoitavia muille tienkäyttäjille. Erityisesti tilanteissa, joissa ajoneuvon havaittavuus on muutenkin heikentynyt, virittämisen riskit korostuvat entisestään. Mopojen tulee olla teknisesti kunnossa, ja niiden kunnon valvontaa on syytä lisätä liikenneturvallisuuden parantamiseksi, liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty toteaa tiedotteessa.

Kuolemaan johtaneista mopo-onnettomuuksista yli puolet tapahtui maanteillä ja kolmannes kaduilla. Onnettomuuden aiheuttaneista 19 mopoilijasta neljä oli päihtyneitä, kaksi ajokiellossa ja seitsemällä oli taustalla liikennerikkomuksia lähivuosilta.

Mopoilijoiden aiheuttamat onnettomuudet johtuivat lähes yhtä usein joko mopoilijan havaintovirheestä, mopon käsittelyvirheestä tai mopoilijan ennakointi- tai arviointivirheestä. Ennakointi- tai arviointivirhe tarkoittaa esimerkiksi, että mopoilija todennäköisesti arvioi ehtivänsä kääntyä risteyksestä ennen toisen ajoneuvon osumista kohdalle.

Kaksipyöräisillä mopoilla ajaneet kuljettajat ja matkustajat käyttivät kypärää. Onnettomuuksiin osallisista 30 moposta kuusi oli kolmipyöräisiä hytillisiä mopoja. Hytillisten mopojen kuljettajina tai matkustajina olleista seitsemästä henkilöstä vain kaksi käytti turvavyötä. Tutkijalautakunnat arvioivat, että kaksi menehtynyttä olisi voinut säilyä hengissä vyötä käyttämällä.

Hytillisiä mopoja kuljettaneista kuudesta kuljettajasta viisi oli iältään vähintään 65-vuotiaita. Iäkkäimmät mopo-onnettomuuksissa menehtyneet olivat 80–89-vuotiaita. Suurin ikäryhmä mopo-onnettomuuksissa olivat kuitenkin 15–17-vuotiaat.

Vakavaan vammautumiseen johtaneiden onnettomuuksien aineistosta tutkittiin kaikkiaan 225 mopoilijan vammautumista viiden vuoden ajalta 2021–24. Vakavasti vammautuneista mopoilijoista kaksi kolmesta oli iältään 15–16-vuotiaita. Onnettomuuksista puolet oli yhteenajoja muiden ajoneuvojen kanssa ja puolet mopoilijoiden yksittäisonnettomuuksia eli esimerkiksi suistumisia. Tyypillisimpiä vammoja olivat alaraajavammat.

Katu- ja tieverkolla tapahtuneiden mopojen liikennevakuutuksista korvattujen vahinkojen määrä väheni vuosien 2015–24 aikana lähes puoleen, noin kolmesta tuhannesta noin puoleentoista tuhanteen.

Henkilövahinkojen osuus on mopovahingoissa korkea. Kolme neljästä vahingosta johti henkilövahinkokorvauksiin. Yleisimpiä vahinkotyyppejä mopovahingoissa olivat kumoonajot, peräänajot ja tieltä suistumiset.

Mopojen liikennevakuutuksista korvattiin kaikkiaan 23 600 vahinkoa vuosina 2015–24, kun myös maastossa, piha-alueilla, pysäköintialueilla ja vastaavilla tapahtuneet vahingot lasketaan mukaan.

– Sekä vakavammat mopo-onnettomuudet että lievemmät liikennevahingot ovat vähentyneet pidemmällä aikavälillä, mikä on hieno asia. Osittain tätä selittää mopoilun suosion hiipuminen. Tarve päästä liikkumaan ei ole kuitenkaan kadonnut, ja tarjolle tulee jatkuvasti uudenlaisia sähköisiä välineitä, joissa on erilaisia turvallisuuspuutteita. Kehittäessämme liikennejärjestelmää lähtökohtana tulee olla, että sekä järjestelmä että käytettävät ajoneuvot ovat turvallisia. Kulkupelien turvallisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota, kun pyritään vastaamaan kaikenikäisten tarpeeseen liikkua. Tässä tehtävässä yhteiskuntamme ei vielä ole ajan tasalla, liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari painottaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)