Moni yhdistää savustamiseen lepän, josta taitetaan pari oksaa savustuslaatikon pohjalle. Väriä on totuttu hakemaan sokerista. Savun makua ja yllättäviäkin aromeja kannattaa etsiä laajemmaltikin, esimerkiksi omenapuun ja lohen makuyhdistelmä kannattaa kokea.

Kokeiluja helpottaa, jos tarvitsemansa savustuslastut, -purut tai -kiekot voi tehdä itse. Näin voi kokeilla ensin pienellä määrällä, jos lastujen tuottama maku ei miellyttänytkään.

Savustukseen soveltuu moni kotipihasta löytyvä puulaji. Savustaa voi ainakin omena- ja kirsikkapuulla, pihlajalla, vaahteralla. lepällä, tammella ja pyökillä. Jopa syreenipensaan oksia kannattaa kokeilla. Eri lajit tuottavat hyvin erilaista ja eri vahvuista aromia.

Savustuspuun pitää olla kuivaa eikä siinä saa olla kuorta. Varsinkin kuori tuo hyvin pistävän maun. Moottorisahan tuottama puru ei sovellu savustukseen, koska siinä on pieniä määriä teräketjuöljyä.

Kun savustuslastuja aletaan itse tehdä, kannattaa itse asiassa tehdäkin kiekkoja tai tappeja. Ne ovat parempia, koska näin yksi pala tuottaa savua pitkään eikä jalostustyötä ole yhtä paljon kuin varsinaisten lastujen teossa.

Osa savustajista uskoo savustuspuun kastelemiseen joko vedellä tai vaikka viskillä. Tässä on toinen syy, miksi kannattaa tehdä kiekon muotoisia savustuspuita. Jos kappaleen halutaan imevän tehokkaasti vettä tai viskiä, siinä kannattaa olla paljon poikkisyyhyn kulkevaa sahauspintaa, joka imee kosteutta tehokkaasti.

Jarno Keskinen