Juhani Tamminen. Tami. Don Tami. Lion # 79…Yhdelle miehelle on kertynyt monta eri nimeä. Jokaisella on oma merkityksensä, sillä Kuusamakujan Aurinkokuningas on kehittänyt itselleen monta erilaista brändiä. Yhteistä niille kaikille on tunnettavuus.

Vaikka ei lätkä kiinnostaisikaan, kaikilla on mielipide korskeasta mediapersoonasta ja entisaikojen jääkiekon pioneerista. Toisten mielestä kyseessä on Suomen ärsyttävin henkilö, toisten mielestä jääkiekon paras kotimainen asiantuntija. Ristiriita on siis melkoinen, mutta se on tarkoituskin. Tami ei edes yritä tavoitella kaikkien suosiota, silti suosio on vankkumaton.

Ja mikä on Tammisen kannalta parasta, ristiriita on tuonut leveän leivän, niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolella. Yksikään pelaaja ei herätä kiinnostusta, jos hän ei ole taitojensa lisäksi mielenkiintoinen persoona. Niillä pelaajilla, jotka myyvät pääsylippuja, pitää olla särmää. Tämä pätee Tammiseenkin. Siitä ovat todisteena hänen tekemät tuhannet yritysvalmennuskeikat.

Heidekenillä syntynyt kaupungin oma poika, Manu Juhani Tamminen, viettää tänään tasavuosia. 70 vuotta tulee mittariin.

Kevään 1970 kohuabi

Vaikka aikaa on kulunut, moni muistaa yhä, miten Puolalan yhteislyseon abiturientti Tamminen oli kevään 1970 ykkösuutinen. Valtakunnan lehdet kertoivat nuoren turkulaisen osallistuvan sekä Tukholmassa pidettäviin jääkiekon maailmanmestaruuskisoihin että kevään ylioppilaskirjoituksiin.

Tämä oli liikaa rehtori Hjalmar Mickelssonille. Se ei kerta kaikkiaan sopinut hyvämaineiselle koululle. Tamminen sai kuulla kunniansa. Vasta kun isä Tamminen puuttui jämäkästi ongelmaan, asia saatiin sovittua.

Tammisen pelit sujuivat Tukholmassa mainiosti ja siinä ohessa tuli suoritettua ylioppilaskirjoitukset arvosanalla magna. Kaksi laudaturia tulivat englannista ja äidinkielestä. Harvoin on nähty median olevan valokuvaajineen paikalla, kun kiekonpelaaja astelee aamulla kirjoitussaliin. Koulun lakkiaistilaisuudessa salamavalot räiskyivät, kun ylioppilas Tamminen lakitettiin.

Tamminen on Parkin kentän kasvatti. Kotoa Maariankadun ja Kauppiaskadun kulmalta oli sinne lyhyt kävelymatka. 1960-luvun alkuvuosina oli aika siirtyä joukkuetoimintaan. TPS valikoitui Tammisen seuraksi.

Palloseuran tähtipelaajat, kuten Juhani ”Juuso” Wahlsten ja Pertti ”Pepita” Nieminen, olivat tulleet pikkupojalle tutuiksi Urheilupuiston Montussa. Eipä aikaakaan, kun Tamminen pelasi jo 16-vuotiaana ensimmäisen Mestaruussarjaottelunsa ykkösketjun laitahyökkääjänä. Pääsarjadebyytti tapahtui Lappeenrannassa SaiPaa vastaan. Pojan itseluottamus kasvoi kohisten, olihan vastassa ”Idän jättiläinen”, Lalli Partinen.

TPS:n tähtipelaajat Juhani Tamminen (oik.) ja Timo Nummelin kirjoittivat nimmarit Mari-Pirita ja Mika-Petteri Kutilalle huhtikuussa 1983. Kuva: Esa Kulmala

Muutto Helsinkiin

Kun koulut tulivat suoritettua, oli aika siirtyä pääkaupunkiin opiskelujen perässä. Tamminen hyväksyttiin Helsingin yliopiston liikuntatieteelliselle linjalle. Pelaajamarkkinoiden kuumin nimi herätti kiinnostusta kaikissa Helsingin Mestaruussarjajoukkueissa. Tamminen valitsi HJK:n, joka oli juuri noussut pääsarjaan. HJK:n tarjous oli taloudellisesti paras ja sen valmentajana oli tuttu mies, Raimo Määttänen.

Kun HJK:n taival jääkiekossa päättyi nopeasti, Tamminen siirtyi naapuriseuraan. Seuraavat kolme vuotta vierähti HIFK:ssa. Uran ainoa Suomen mestaruus tuli Stadin kingeissä keväällä 1974. Elettiin myös aikaa, kun ensimmäiset suomalaiset jääkiekkoilijat lähtivät Atlantin taakse taalakaukaloihin. Myös Tamminen lähti.

Paluu TPS:n kapteeniksi ja siirtyminen Japaniin

Visiitti Pohjois-Amerikkaan jäi kuitenkin lyhyeksi Tamin palatessa takaisin kotiin Turkuun ja Turun Palloseuraan. Seitsemän vuotta oli vierähtänyt siitä, kun Tamminen oli pelannut viimeksi kasvattajaseurassaan. Tami pelasi TPS:n kapteenina kaudet 1977–79 ja 1980–82 Turun Kupittaalla.

TPS-kausiin tuli katkos, kun maailman rikkain mies Yoshiaki Tsutsumi teki tarjouksen, mistä ei voinut kieltäytyä. Japanilainen halusi suomalaispelaajan omistamansa Kokudo Keikakun palkkalistoille. Luvatussa palkkiossa oli niin monta nollaa, että harva jääkiekkoilija oli edes nähnyt unta moisesta. 29-vuotias Tamminen siirtyi perheineen ammattikiekkoilijan paratiisiin. Kyse ei kuitenkaan ollut lomailusta, vaan kunnon korvauksen eteen piti tehdä rajusti töitä aamusta iltaan.

Kun vuosi oli kulunut nousevan auringon maassa, tuli Turusta mielenkiintoinen tarjous, ei taloudellisesti, mutta urheilullisesti. Tammisen hyvä ystävästä ja entisestä ketjukaverista Wahlstenista oli tullut TPS:n päävalmentaja. Hän halusi Tammisen joukkueensa kapteeniksi.

Keväällä 1982 Suomessa oli kotikisat ja Tamminen oli jälleen kerran MM-kisajoukkueemme kapteeni. Hänen uransa kannalta tapahtui jälleen jotain odottamatonta. Japanista saapuneet Kokudo Keikakun kolmen miehen lähetystö halusi Tammisen takaisin Japaniin. Nyt pelaajavalmentajaksi. Palkkiokin oli entistä tuhdimpi ja kun mukaan lähti pelikaveri Seppo Suoraniemi, Tammisen perhe suuntasi toistamiseen Japaniin. Nyt kahdeksi vuodeksi.

Kansainvälinen valmentajaura alkaa

Tamminen palasi keväällä 1984 takaisin Turkuun. Tavoite oli päättää kiekkoura pelaajana samassa seurassa, missä oli aloittanutkin. TPS ilmoittikin yllättäen, että seura ei tarvitse enää pitkäaikaisen kapteeninsa palveluksia. Katseet oli suunnattava muualle. Tästä alkoi Tammisen värikäs valmentajaura, joka vei hänet eripuolille maailmaa muun muassa Sveitsiin ja Ranskaan.

Tammisen sanoin, keittiöön ei kannata mennä, jos ei kestä kuumuutta. Tämän sai Tamminen itse kokea valmentaessaan useamman vuoden Sveitsissä ja Ranskassa. Tulosta pitää tulla nopeasti. Jos menestyt, olet koko kaupungin sankari. Jos epäonnistut, olet sylkykuppi. Haasteellisen tehtävän etuna oli muhkea tilipussi. Sveitsissä, jopa Ranskassa, maksettavat korvaukset olivat moninkertaiset kotimaisiin pelaaja- ja valmentajapalkkioihin verrattuna.

Vauhdikkaat kaudet TPS:n valmentajana

Kun TPS oli antanut pakit omalle pojalleen, Tamminen siirtyi ensiksi Sveitsiin maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan EHC Vispin pelaajavalmentajaksi. Pesti kesti vain vuoden, sillä Turusta tuli mielenkiintoinen puhelinsoitto. TPS tarjosi sopimusta, ei pelaajana vaan edustusjoukkueen päävalmentajana.

Suunnanmuutos tapahtui, kun Tammisen vanha ketjukaveri Pertti Kuismanen toimi TPS:n kiekkojaoston hallituksessa. Kuismanen oli puhunut Turussa Tammisen valinnan puolesta. Alkuperäinen yhden vuoden sopimus TPS-sopimus venyi lopulta kolmivuotiseksi.

Vaikka Tammiselle ei tullut vieläkään himoittua mestaruutta TPS-organisaatiossa, muistetaan hänen aikansa värikkäistä pelaajahankinnoista, kuten Hannu Virrasta, Malcolm ”Mal” Davisista ja Arto Javanaisesta. Tammisen päävalmentajuus synnytti Turussa jääkiekkobuumin, josta seuraavan valmentajan, Hannu Jortikan, oli hyvä jatkaa.

Takaisin alppimaahan

Tammisen oma ura jatkui TPS:n jälkeen tutussa maassa Sveitsissä seuraavan kuuden vuoden ajan. HC Sierre pelasi maan B-sarjassa sen hännänhuippuna, mutta nousi Tammisen johdolla Sveitsin pääsarjaan. Ratkaisuottelua Tamminen on kuvannut yhdeksi elämänsä hienoimmaksi päiväksi.

Menestyminen seuratasolla Sveitsissä johti Tammisen valintaan ensin maajoukkueen kakkosvalmentajaksi ja lopulta alppimaan ykkösvalmentajaksi. Nähtiinpä Tamminen kotikaupungissaan Turun MM-kisoissa Sveitsin maajoukkueen mukana keväällä 1991.

Ura valmentajana Sveitsissä päättyi potkuihin. Albertvillen olympialaisten menestys ei tyydyttänyt. Kritiikki kohdistui joukkueen suomalaiseen valmentajaan. Tamminen haukuttiin alimpaan helvettiin. Potkut olivat Tammisen uran ensimmäiset. Näin päättyi Tammisen usean vuoden jakso Sveitsin jääkiekossa, mutta jälleen vain toistaiseksi.

Tuton Hockeyn sensaatiomainen nousu SM-liigaan

Turkulaisittain eräs merkittävä jakso Tammisen kiekkohistoriassa alkoi kesällä 1993. Hyvä ystävä Määttänen pyysi Tammista avukseen nostamaan Tuto Hockey maan pääsarjaan SM-liigaan. Ongelmana oli se, että ykkösdivisioonatason korvauksilla ei elätetä viisihenkistä perhettä. Palaset napsahtivat kuitenkin paikoilleen, kun Tammiselle avautui mahdollisuus saada Luostarivuoren lukion liikunnanopettajan virka.

Tamminen onnistui monien mielestä mahdottomassa tehtävässä. Tuto nousi kuin nousikin SM-liigaan. Elettiin myös aikaa, kun Turkuhalli oli vastavalmistunut ja kaupungin toinen joukkue TPS eli vahvoja menestysvuosiaan. Näin Turussa oli jälleen kaksi joukkuetta pääsarjassa.

Tamminen ei kuitenkaan jatkanut Tutossa, sillä Ranskasta tuli tarjous, josta ei taaskaan voinut kieltäytyä. Siitä pestistä tulikin turkulaiselle jatkoelämän kannalta merkittävä.

Tamminen piiskasi Ranskan maajoukkueen huippuiskuun jääkiekon MM-kisoissa 1996. Kuva: Lehtikuva

Aurinkokuningas syntyy

Kaikkien ällistykseksi Tammisen valmentama Ranska menestyi MM-kisoissa paremmin kuin koskaan. Helsingin Sanomien urheilutoimittaja Juhani Syvänen keksi Tammiselle vitsiksi tarkoitetun nimen ”Aurinkokuningas”. Se oli onnenpotku Tammiselle, sillä hän on hyödyntänyt Syväsen keksimää pilkkanimeä omaksi brändikseen ja tuottavaksi liiketoiminnaksi.

Kun Tammisen Ranska-sopimuksesta puolet oli kulunut, loppuivat maan jääkiekkoliitolta konkurssin myötä rahat. Tamminen palasi perheineen Suomeen.

Kärppä-ilmiö saa alkunsa

Kesken koulupäivän tuli soitto Porista Veli-Pekka Ketolalta, joka pyysi Tammista Ässien päävalmentajaksi. Pari kautta meni Porissa, kunnes sen jälkeen koettiin Tammisen valmentajauran eräs huippuhetkistä. Yhdessä myyntitykki Juha Junnon kanssa Tamminen nosti Oulun Kärpät SM-liigaan. Yhä vieläkin turkulaista muistellaan Oulussa suurella lämmöllä. Tammisen aika oli alkua Kärppien nykyiselle menestykselle.

Tamminen on antanut kovaa kritiikkiä suljetulle Liigalle. Mielipiteelle löytyy vankkaa katetta, sillä hän oli 2000-luvun alkuvuosina lähellä nostaa Mestis-seura Vaasan Sport pääsarjaan. Ässiä vastaan käydyt kiihkeät karsintapelit ovat jääneet yhtenä hienona muistona suomalaiseen kiekkohistoriaan.

Ollessaan Vaasassa Tamminen sai vielä kerran mahdollisuuden siirtyä valmentajaksi ulkomaille. Sveitsiläinen kestomenestyjä Zürich Lions oli ajautunut vaikeuksiin. Tamminen kutsuttiin pikahälytyksellä apuun nostamaan joukkue pudotuspeleihin. Aika kuitenkin loppui kesken ja Tamminen ei onnistunut vaikeassa tehtävässään.

Vielä kerran Tuton peräsimeen

Vielä kerran Tamminen nähtiin tositoimissa kotikaupungissaan. Hän lähti vielä kerran nostamaan Tuto Hockeyta Liigaan. Tammisen kunnianhimoinen tavoite oli rakentaa Turkuun kilpaileva joukkue TPS:n rinnalle. Pesti alkoi varatoimitusjohtajan roolilla ja muuttui Tammisen toiselle kaudella joukkueen päävalmentajaksi.

Projekti sai Tammisen myötä paljon julkisuutta. Turkulainen media seurasi kiinnostuneena tapahtumia. Kun seuran omistajat eivät kuitenkaan olleet yhtä innokkaita projektista kuin Tamminen, päätti jälkimmäinen siirtyä syrjään.

Kun ura valmentajana oli tullut päätökseen, teki Tamminen uuden aluevaltauksen. Hän toimi usean vuoden ajan kiekkolähetysten kommentaattorina. Tehtävää varten kehitettiin roolihahmo Don Tami, josta tuli nopeasti värikkäine vaatteineen ja terävine mielipiteineen Suomen tunnetuin kiekkohahmo.

Tamminen oli pelaajana mukana kymmenessä jääkiekon MM-kilpailussa ja kerran olympialaisissa Sapporossa vuonna 1972. Tilastoihin tuli merkintä 227 A-maaottelusta, joissa hän teki yhteensä 105 tehopistettä.

{{k5330470}}

Yksittäisistä maaotteluista mieleen on parhaiten jäänyt Izvestija-turnauksen ottelu Neuvostoliittoa vastaan joulukuussa 1971. Suomi voitti Punakoneen ensimmäisen kerran. Nuori Tamminen teki ottelussa kaksi maalia Neuvostoliiton verkkoon.

MM-turnauksista erikoisin oli vuoden 1974 kotikisat, jossa Suomi oli lähellä ensimmäistä arvokisamitalia. Maalivahti Stig Wetzellin efedriinikäryn ansiosta Suomi sai kuitenkin niin sanotun puupronssin. Suomen virallinen sijoitus oli neljäs. Monista hyvistä yrityksistä huolimatta Tammisen kipparoima maajoukkue ei saavuttanut arvokisamitalia.

Hannu Tuominen